maanantai 7. tammikuuta 2019

Talven henkäys

Ostin itselleni joululahjaksi haalean vaaleanpunaisen peruukin, ja käytettynä Baby, The Stars Shine Brightin melko vanhan mekon. Niistä molemmista tulikin sitten kertaheitolla ihan tämänhetkisiä lempparijuttujani.

Peruukki kaipasi otsatukan leikkuuta, pientä suoristusta, talkkia ja vähäistä tupeerausta. Nämä piti tietysti hoitaa yöllä neljältä. Mutta sitten siitä tulikin ihana! Keijukaismainen, kummitusmainen, eteerinen, mutta silti suloinen.







Meillä oli perjantaina pientä röyhelöintiä Tirippin kanssa kahdestaan, kahvilan ja kaupungilla kiertelyn merkeissä.




Minni Hiiri -laukun on äiti tuonut Pariisista kauan kauan sitten, kun olin ihan pieni. Ei sinne mahdu tietenkään edes kännykkää, mutta se on tärkeä. Ja tässä asussa oli sydänteema, johon se sopi oikein mainiosti. Kaipailin vielä sydämen muotoista kaulakorua ja sormusta, nehän voisi vaikka itse Fimosta askarrella. Niin tein syksyllä, kun tarvitsin tähtikoruja.




Sinä päivänä oli sellainen olo, että kerrankin alati muuttuva sisäinen maailmani on hetken aikaa täydessä tasapainossa ulkoisen olemukseni kanssa. Juuri tältä juuri sinä päivänä minun sisälläni näytti. Tunsin, että pystyin lähes täydellisesti ilmaisemaan itseäni ja luovuuttani, ja se oli mahtavaa. Sitä tapahtuu aina silloin tällöin.

Eilen illalla väsymyksen ja uupumuksen aiheuttaman meltdownin keskellä haukuin itseäni kaikilla tuntemillani rumilla sanoilla, kunnes muistin perjantain, ja että joskus olen oikein tyytyväinen itseeni. Se auttoi, ja niin melttari hiipui pois.





Huomenna aamulla onkin sellainen palaveri, jota olen odottanut puntit tutisten jo hetken. Lääkäri, hoitajat ja psykologi pohtivat yhdessä, mitä minun tulevaisuuteeni pitäisi kuulua. Luemme psykologin yhteenvedon työkykyarvioinnista, ja kenties, ehkä, lääkäri kirjoittaa lausunnon lopullisen työkyvyttömyyseläkkeen puolesta. En ole koskaan elämässäni ollut työkykyinen, eikä se työkyky todennäköisesti ole mistään maagisesti ilmaantumassakaan, ongelma on vain siinä, mitä kela asiasta sanoo.

(Juuri kun uutisoitiin siitä, että apuaapua Suomessa on alle 40-vuotiaiden eläköityminen kasvussa. Vaikka muistettiin jutussa sitten myös mainita, että vuodesta -85 saakka se on ollut joka ikinen vuosi laskussa, kunnes vuonna -17 kääntyi nousuun.)


2 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida että aivan ihania kuvia! Etenkin kahdessa ekassa jotenkin hento ja kaunis tunnelma 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulle tulee itsellekin jotenkin rauhallinen olo näistä kuvista.

      Poista

Penni ajatuksistasi.