Skeleton war

No enhän minä niitä miittikuvia ole saanut... Pari vaivaista vasta, odottelen edelleen sitä kunnon saalista.

Tänä iltana tulee serkku, huomenna iltasella joskus toinen serkku nappaa meidät kyytiin ja ajellaan kolmisin kohti pohjoista. Pääsen yli viikoksi iskälään, ooh ihanaa! <3

Olen miettinyt ihan tohkeissani syksyisiä tai Halloween-aiheisia leipomuksia, koska siellä aivan erityisesti tekee aina mieli leipoa. On iso keittiö ja monta syöjää.

Viime viikonloppuna veli ja äiti olivat luonani kylässä kaksi yötä, näkivät ensimmäistä kertaa tämän kämppäni ja asuinpaikkani. Oli oikein mukavaa niidenkin kanssa, sitä tavallista, ruuanlaittoa ja lautapeliä, lauantaina käytiin Oulussa kun J halusi shoppailla, ja juuri sopivasti mahtui kolme ihmistä tänne lattialle nukkumaan, kun niillä oli yksi varapatja mukana.

Ja todellakin! Kun viikon takainen viikonloppu oli niin kiva, sen jälkeinen viikkokin meni kovin mukavissa tunnelmissa. Toisin sanoen minua ei ole ahdistanut juuri lainkaan sitten sen edellisen perjantain. Mitä nyt parina päivänä jotain pientä. Tänään melkein tuli paniikkikohtaus koulussa, mutta ei sitten ihan. On ollut taas oikeastaan todella hyvä olo. Toivon oikein kovasti, että se kestäisi! Yritän pinnistellä, kaikin voimin olla murehtimatta juttuja, jotka eivät murehtimalla parane.




Noniin, mitäs kuvia viime ajoilta...

Runo grafiikan rakennuksen yläkerrassa seinällä.

Ja joku peilikuva kenties... keskiviikolta tai jotain.

Jaaaaa tonttuilua sitten ehkä torstailta? Sain vihdoin käytettyä noita älyttömän hienoja pöksyjä, jotka löysin kirpparilta Rovaniemeltä jo monta viikkoa sitten. En ollutkaan ostanut ainoitakaan housuja ties kuinka moneen vuoteen! Nepalissa valmistetut, jättitasku oikeassa sivussa, kaksi euroa, kovin tykkään.

Ja lepakkohommia perjantailta.

Kuvasin viikonlopun saaliini. Käytin tietysti äitiä Kuukorennossa sillä aikaa kun J meni etsimään takkia ja leivänpaahdinta, ja äiti osti sieltä minulle akaattilevyn, itse ostin obsidiaanin ja akaattisormuksen. Toivoisin, että obsidiaani olisi avuksi, kun meditoin ja yritän päästä perille asioista, joita minun on vaikea hyväksyä.

Äiti oli käynyt Kreikassa, ja toi minulle tuliaisena jadekivisen rannekorun. Näyttää omituisen väriseltä kuvassa, sinertävältä, vaikka vihreitähän nuo ovat.

Noniin nyt ei ole enää monta kuvaa, kestäkää. Postapokalyptistä sunnuntaina. On mukava ottaa asukuvia kun on se uusi toimiva sikahalpa kolmijalka.

Ja sitten "peaceful times before the skeleton war" tänään.

Pyysin äiti vaalentamaan tukkani edestä ja ohimoilta jotenkin (en enää viitsi koko tukkaparkaa kiusata), sillä kaikkein tujuimmalla vaalennusaineella mitä kaupasta saa, mutta eihän se turkoosi siltikään ihan kokonaan lähtenyt. Se on tiukassa piruvie. Iskin kuitenkin oranssia taas kerran siihen päälle, olivathan juuret sentään kunnolla vaalentuneet, ja nyt se jopa on tunnistettavasti oranssi. En edelleenkään tiedä, mitä tekisin lopuille karvoille. Suunnittelin leikata vähän vähemmäksi, ainakin kaikkein vaurioituneimpia latvuksia jne.



Olen sitten tosiaan metsässä, kirjoitan taas kun sieltä tulen. Jospa niitä miittikuviakin joskus saisi. Mutta huomenna vielä käyn koulussa, on kritiikkipäivä, ja minulla on kritiikkitehtävä valmiina. Toteutin plan B:n, koska en jaksanut alkaa stressaamaan sen alkuperäisen suunnitelmani kanssa, se oli liian hankala. Taidan laittaa niitä kuvia tänne blogiin sitten joskus myös, tuli ihan hauskoja. Huomenna istun auditoriossa ja koko koulu näkee työni tulokset, yyyyyyh... Mutta aamulla on mielenterveyspuolella sairaanhoitajalle aika, vihdoin ja viimein. Tosin nyt en tiedä, mitä kertoa sille, kun on ollut jo yli viikon varsin hyvä olo. Noh.