Pyöreä

Palasin eilen illalla lomaltani takaisin tänne etelään, tai siltä tämä Pohjois-Pohjanmaan auringonpaiste ja kymmenen asteen lämpö ainakin tuntuu lumisen ja luisteluntäyteisen loman jälkeen. Kirjoitan siitä jotain joku toinen päivä.

Lomalta palatessani huomasinkin heti, että maaginen sadan lukijan raja on ylittynyt! Minulla! Minun blogillani! Mitääääh?!

Tuumiskelin, että tämän kunniaksi olisi hyvä tehdä jotain, jonkinlainen erikoispostaus, ja mielellään jotain interaktiivista, missä lukijatkin saisivat halutessaan olla mukana. Olen miettinyt kysymyspostausta, mutta en itse ainakaan koskaan keksi toisille mitään kysymyksiä, vaikka niitä postauksia sitten onkin ihan hauska lukea, ja jotenkin tuntuu, että mitä kummaa muka kukaan tahtoisi kysyä minulta, pyh ja pah. Tahtoisin myös ottaa pitkästä aikaa vähän pitempää videoa, mutta siinäkin oli jokin ongelma, kun Blogger lakkasi eräänä kauniina päivänä löytämästä minun Youtube-tilini, tämän täytyy olla jokin Google+:n pöljyys, jonka ratkaisisin jos viitsisin yrittää.

Kävi minulla mielessä myös arvonta, mutta ahdisti ajatellakin, mitä ihmettä keksisin palkinnoksi, joten hylkäsin ajatuksen saman tien. Ehkä jonain päivänä...


Alan kallistua kysymyspostauksen kannalle.

Siis löytyykö teiltä kallisarvoiset lukijani mitään kysymyksiä minulle?
Olenko jättänyt joskus jotain (epä)olennaista kertomatta, mihin joku tahtoisi lisäselvitystä?
Mitä turhaa nippelitietoa olisi hauska kuulla?
Kysykää vaikka reseptejä joita suosittelisin, tai kirjoja, tai mielipiteitäni politiikasta, tai jotain ihan kummallista, aivan mitä tahansa.

Laitan vielä tähän ne kuvat, jotka vein kouluun kritiikkipäivänä. Olin todellakin suunnitellut kritiikkityötäni varten alun perin akvarellimaalausta, mutta stressi vei voiton, ja päätin suosiolla kehitellä helpomman työn. Aiheenahan oli siis kohtaus elokuvasta, ja halusin joka tapauksessa käyttää erästä lempielokuvaani, The Company of Wolves.

Jostain syystä mieleeni tuli kokeilla valokuvata itseäni roolihahmossa, joten meikkasin itseni vanhaksi (vaikken muistutakaan yhtään tippaa Angela Lansburya!) ja puin päälleni viktoriaanisen samettimekkoni, vaikka musta ei elokuvan tyyliin oikein sopinutkaan. Kukallinen hartiahuivi kuitenkin pelasti tilanteen ihan hyvin. Vähän kuumotti kävellä ulkona asussani, mutta menin silti vanhan hautausmaan taakse pikku metsäpläntille ja toivoin, ettei ohi mene kovin montaa lenkkeilijää kameran ja jalustan kanssa puuhatessani. Eikä mennyt yhtään muuten.

Harmensin tukkaa ja kulmakarvoja valkoisella meikkivoiteella, tein ruskealla luomivärillä juonteita ja varjoja, tummensin poskikuopat ja silmänaluset jne. Eihän se meikki nyt kovin hyvin näissä kuvissa näy, mutta on kuitenkin selvästi havaittavissa. En muokannut itse kuvia juurikaan, tekstien lisäksi lisäsin vain pikkuisen kontrastia ja häivytin sinisyyttä, koska oli kovin hämärä iltapäivä.

Ihan hauska kuvasarja siitä tuli.




Ja vielä suurensuuri kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, osa on pyörinyt täällä jo monta vuotta! Ihan käsittämätöntä!