Give to me the gift of flight

Eilen tosiaan jaksoin käydä kohtaamispaikalla asukasillassa, ja kaupassa, ja mieleni teki pitkästä aikaa pukea ja meikata sievästi. Nykyään teen niin suunnilleen kerran viikossa.

Platformikengät ja iso tukka tekevät vahvan olon.

Tein nämä sarvet jo monta kuukautta sitten fimomassasta, kun meillä oli pieni askartelumiitti tyyppien kanssa. Hankin hiusklipsejäkin jo ainakin kuukausi tai ehkä pari sitten, ja liimasin sellaiset sarviin. Nyt tajusin käyttää niitä ensimmäistä kertaa. Somat.

Selfiet otin kännykällä ollessani äitin kämpällä niitä kukkia ruokkimassa. Oikeasta kamerasta loppui akku asukuvia ottaessa ennen kotoa lähtöä. Mutta onneksi ehdin saada niitä tarpeeksi monta, joista valita.

Kaksi asiaa oli eilen eri tavalla kuin yleensä. Ensinnäkin, en laittanut eyelineria. Toiseksi, laitoin rintaliivit. Niitä en ole käyttänyt kertaakaan luullakseni sitten viime kesän, tai ehkä siitä on kauemminkin. Kaivoin ne jostain pussista jonkun kaapin ylimmän hyllyn takaosasta. Ero liivittömyyteen on tietenkin jättimäisen suuri, kuten kaikki näkevät.

On  ihan hemmetinmoisia vaikeuksia saada tätä blogipostausta aikaiseksi. Tämä on ollut kesken koko päivän, olen lisännyt aina silloin tällöin sanan tai lauseen. Ei tästä oikein tule yhtään mitään. Ja se Skins on ihan omituinen ja typerä sarja. Mutta katson silti koska on siinäkin hetkensä. Siinä on yksi fiksu hahmo, ja yksi muuten vain kiva hahmo. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän kamalia.

Pakko kai lopettaa tämä postaus tähän koska on jo melkein yö eikä tästä edelleenkään tule mitään.