Not only have we learned to survive - We've learned to blossom

Monet aina kehuvat kun minulla on vaalea peruukki, että ooooo kuinka hyvin sopii vaalea tukka, mutta minulla on nykyään sellainen olo, ettei vaalea tukka sovikaan enää yhtään jostain syystä. Sitä paitsi on ihan perseestä tuskailla mustia kulmakarvoja vaaleammiksi sopimaan tukkaan, hah.

Minun ihana pörröperuukkini alkaakin olla jo vähän huonokuntoinen. Ehkä hankin jossain vaiheessa saman tyylisen vaikkapa vaaleanruskeana.


On hankala vaihtaa kirjoitustyyliä yhtäkkiä joka kerta kun avaan bloggerin kirjoituskentän. Kaikkialla muualla kirjoitan puhetyylillä ja puolihuolimattomasti, mutta jotenkin olen aina halunnut blogissa kirjoittaa vähän fiksummin. En nyt hirveästi hifistele kirjakielen kanssa, mutta yritän sanoa minä enkä mie, ja niin edelleen. Usein aloitan blogikirjoituksen vahingossa puhetyylillä, sitten pitää palata korjailemaan. Onhan se kai ihan hyvä, että edes yhdessä paikassa yritän vähän.

Tämä on toinen niistä kahdesta feikkiseptumikorusta, jotka tilasin silloin. Mummon mielestä näytti siltä kuin minulla valuisi räkä, mikä on varmaan ihan totta kun kauempaa vilkaisee. Toisaalta viime viikonloppuna mummo kehui YRU:n plattareitani, että "on sulla komiat kengät". Ja mummo on myös yksi niistä jotka ihastelevat sitä kuinka nätti vaalea tukka muka on minulla.

Eilen tuli postissa minun vyölaukkuni. Tuumasin, että sellainen voisi olla ihan kätevä Saksanreissulla, siellä voi pitää kännykkää, passia ja tärkeitä papereita. Ja sitten on vähän noita-/keijukais-/viikinki-viboja. Ja Allison Eckfeldtillä eli Kazlovesbatsilla eli The Goblin Queenillä on hieno tyyli. Ja löysin nahkaisen sellaisen huuto.netistä halvalla. Vyön sitä varten ostin kirpputorilta.

Hame on myös huuto.netistä.

Ostin nyt vihdoin junaliput Helsinkiin ja sieltä takaisin toukokuulle. Lähden 10. päivä yöjunalla, vietän 11. päivän Helsingissä ja aamulla ihan liian aikaisin 12. päivä lähtee lentokone kohti Saksanmaata. Lennän Suomeen 17. päivä illalla, ja yöjuna Rovaniemelle lähtee 18. päivä. Matkustan eläkeläislipulla, mutta junamatkoille tuli silti melkein satanen hintaa, yyh. Vaan vielä jäi säästötilille hyvästi pesämunaa. Pesämuna on ihan kamala sana.



Kerlin uusi albumi tulee olemaan oooooh!

Kerli on minulle jotenkin erityisen tärkeä, vaikkei ihan lempimusiikkiani olekaan. Kerli itsessään, ihmisenä, on ihana ja kallisarvoinen ja ihailtava. Ja jotkut Kerlin kappaleet ovat olleet varsin tärkeässä asemassa elämässä mukana eri tilanteissa, esimerkiksi silloin kun vietin kolme kuukautta osastolla. Vanhat vlogit ja muut random videot, joita Kerlillä oli ennen tapana tehdä, tekivät jostain syystä minuun aikoinaan suurensuuren vaikutuksen nekin. Ja edesmennyt foorumikin, jossa me Kuulapset pyörimme, oli niin positiivinen, rauhallinen ja ystävällinen paikka. Pelkkä tuon ihmisen olemassaolo vain jotenkin tekee maailman hitusen paremmaksi paikaksi.