Kääk

Tänään kun heräsin, tajusin että nyt se iski. Nimittäin stressihormonit ovat juosseet kehossani yön aikana, olen miettinyt nukkuessani matkaa, ja heräillyt pakokauhun tunteeseen, ja sitten aamulla oksetti, ahdisti ja vitutti.

Olenkin odotellut tätä tunnetta. Olen jopa ihmetellyt, että miksei jännitä ja ahdista kovinkaan. Tiedän kokemuksesta, että olen jännittäjä, paha jännittäjä. Jännitys ennen ulkomaanmatkaa tuntuu siltä että tahdon mieluummin kuolla. Mutta onneksi se iski vasta tänään, enkä ole joutunut kärsimään siitä viikkokaupalla.

Kokemuksesta voin myös odottaa, että pahin jännitys laantuu jo junassa matkalla Helsinkiin. Se kotoa lähteminen on aina vaikeinta, kaikissa tilanteissa, silloinkin kun vain pitäisi käydä kaupassa, vaikka kaupassa käynti ei ole käytännössä yhtään vaikeaa eikä stressaavaa. Pakkaaminen, asioiden järjestäminen, paperien läpi käyminen ja käytännön asioiden suunnittelu on kurjaa, mutta sitten kun pääsee tien päälle, voi vain odottaa että asiat järjestyvät. Ja yleensä ne aina järjestyvät.

Vaikka välillä tuntuu siltä että en enää ikinä poistu kotoa, haluan silti aina haastaa itseäni ja kokeilla tehdä kaikenlaista pelottavaa. Kokemus kertoo minulle, että se kannattaa, vaikka aluksi tuntuukin ylivoimaiselta.

Itkin tänään sitä, miksi minun pitää olla tällainen, miksen minä voi noin vain nauttia elämän tapahtumista ja tehdä kivoja juttuja ja iloita kesäillasta ulkona ja hengata kavereiden kanssa ja vain antaa elämän tehdä sitä mitä elämä tekee, miksi minulle pitää kaiken aina olla niin kuormittavaa ja uuvuttavaa, miksi minä olen syntynyt tällaiseksi, ei ole reilua.

Mutta ehkä minä silti selviän. Aion selvitä. Aion näyttää kaikille, että minäpä selviän vaikka mistä, ihan itse.

Matkalaukku on melkein pakattuna. Kaikki liput ja paperit on tulostettuna. Kameran vara-akut on täyteen ladattuna, samoin mp3-soittimen akku, sinne on lisätty uutta musiikkiakin. Kisu lähti eilen iskälään kesälomalle. Jääkaapissa ei ole enää juuri mitään pilalle menevää. Pehmopupu on laukussa valmiina. Napostelut junayötä varten ostin jo valmiiksi, söinkin jo osan.

Mutta totta puhuen ompeluprojektini on vieläkin pikkuisen kesken, joten jatkankin sen viimeistelyä nyt.

Ei hätää.




I can do this.