Saakelin murheenkryyni-pötkölät. Ostin aikoja sitten jotain hyviä kuminauhoja ja unohdin, mistä. Sitten viime viikolla ostin toisesta paikasta lisää, kun tajusin, että eivät ne vanhat riitä näiden asentamiseen. Huomasin kotona, että uudet olivat paljon venyvämpiä. Asennettiin rastat, kaikki ok, parin päivän päästä kaikki ne uudet venyvät kuminauhat sanoivat riks raks ja villatakut roikkuivat säälittävästi hiuksissa kuin henkensä kaupalla. Eilen yritimme korjata tilannetta villalangalla ja yhä vain huonoilla kuminauhoilla. Epätoivo iski, ja hermot meni, oikein kunnolla. Sain suoranaisen öh itkupotkuraivarikohtauksen, saan niitä aina joskus, meltdowneja.
Yöllä, kun en tietenkään saanut unta jännitykseltäni, pohdin jo, josko ottaisin koko matoset irti ja menisin peruukilla. Sitten taivaasta yhtäkkiä laskeutui se ihana järjen valo loistamaan ylleni pimeydessä, ja muistin kirkkaasti, mistä olin niitä hyviä kuminauhoja ostanut. Glitteristä! Googlasin, että se aukeaa viiden tunnin päästä, ja jäin sänkyyn odottelemaan aamua. Tasan kymmeneltä olin Glitterissä ostamassa monta pussillista, etteivät jumalauta vain lopu kesken.
Ja tänään sitten kolmannen kerran ähistiin tukan kanssa (minä ja äiti, lähinnä äiti...). Nyt pitäisi pysyä! Eivät katkeile! Eivät löysty! Ja voin rauhassa keskittyä johonkin ihan muuhun kuin huolehtimaan, tippuuko tukka päästä kesken kaiken.
Olen jo kovin kiintynyt näihin.
Tämän on minun HNNNGHH-ilmeeni, jota näköjään edes kamera ei pysty handlaamaan. Wish me luck. Paljon paljon paljon paljon PALJON kuvia toivon mukaan seuraa sitten, jos suinkin muistan kuvata kaikkea.
Laitoin Riesan kaulapannan nilkaani, sen huonon, jonka kisu sai jotenkin itse pois kaulastaan. Ajattelin, että ehkä se toisi minulle onnea. Tai ainakin toivottavasti se hyvä, joka kisulla on tällä hetkellä kaulassa siellä maalla, tuo kisulle onnea.
Minääää lähden junaan. Kohtapuoliin.
Loistavaa seikkailua sinulle!
VastaaPoista