sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Related

Viikko sitten lauantaina oli sukujuhlat. Kukaan tuskin muistaa, mitä kerroin kolme vuotta sitten samaisista juhlista, joten tässä kertaus: Meillä on äidin puolen suvun kesken juhlat kolmen vuoden välein. Minulla on paljon tätejä ja muutama setä, niin ja tietysti noin miljoona serkkua. Sukuni on mielestäni ihan harvinaisen läheinen ja kaikki ovat mukavaa sakkia. Monelle tulee varmasti sukujuhlista mieleen sellaiset pönötystilaisuudet joissa ihmetellään että mikäs kumminserkun lapsenlapsen tyttöystävä sinä nyt olitkaan, ja kaikki on kiusallista. Meillä asiat ovat silleesti eri tavalla, että paikalla on oikeastaan vain aika läheinen suku, monet kutsuvatkin tilaisuutta mieluummin perhejuhlaksi. Äitin sisarukset ja heidän lapset ja lapsenlapset, kaikki suurin piirtein tuttuja keskenään.

Tämä sisarusparvi on aina ollut läheinen. Olen huomannut, että aika usein sisarusten välit viilenevät keski-iän paikkeilla, mutta ei näillä. Kaikki ovat jo yli viisikymppisiä ja paljon tekemisissä keskenään. Minusta se on ihailtavaa.

Juhlissa on aina kivaa, erityisesti lapsuudesta on jäänyt lämpimät muistot serkkujen keskeisistä hölmöyksistä. Nykyään se on toki vähän erilaista, koska käytännössä kaikki minua lukuunottamatta juovat alkoholia. Mutta ainakaan kukaan ei silloin kiinnitä huomiota siihen, että minun käytökseni sosiaalisissa tilanteissa on joskus vähän omituista, hähää.


Otin edeltävänä päivänä kuvia juhlapaikasta, se oli oikein vanha ja komea talo Torniojoen rannassa. En tietenkään viitsi mitään tilannekuvia juhlivasta porukasta julkaista blogissani, se ei ole ihan hyvien tapojen mukaista. Siksipä halusin kuvata tyhää taloa kaikessa rauhassa.












Oli aika siistiä nähdä pitkästä aikaa tyyppejä, joita ei ollut nähnytkään sitten viime juhlien. Näinpä myös serkkua, jota en ollut ikinä kuunaan ennen tavannut. Paikalla oli toki myös uusia osanottajia, yhden ruotsinserkun uutukaiset kaksosvauvat ja niin edelleen. Kaikki äitin siskokset lauloivat yhteislauluja aivan mielissään, kuten aina. Sillä aikaa muu väki lähti ulos. Olin ostanut yhden Breezerin kuuluakseni joukkoon, mutten pystynyt juomaan sitä kokonaan yh. Iltasella grillattiin. Yöllä voideltiin näkkäreitä. Kahden aikoihin minua alkoi oksettaa ja ahdistaa katsoa sitä porukkaa niin lähdin kävellen takaisin majapaikkaan.

Jaksoin olla sosiaalinen koko viikonlopun. Sunnuntaina olikin sitten sosiaalisuuskrapula, joka taisi jatkua pitkälle seuraavaankin viikkoon.





Eräs hiustyyleihin erikoistunut serkku joutui töihin ja teki illan aikana aika monet letit. Kuvassa ei edes kaikki.



Olin suunnitellut jotain oikein sievää asua, mutta sitten iski ankeus ja menin mukavammalla tyylillä. Hatunkin otin, koska säätiedotus lupasi paistetta. Takin otin, koska en luota lupauksiin. Sateenvarjonkin olisi voinut.




Tämän kuvan otin yhden serkun kuvakansiosta. Ihan onnistunut otos, ei edes suu juuri täynnä kaakkua.



Voit myös ihailla sarjakuvamuotoon tiivistettyä juhlaselostusta täältä. Bongasin piirrosversion itsestäni. Tosin piirrosversio oli fiksu ja toi sateenvarjon.


4 kommenttia:

  1. Upea vanha talo! Tuollaisiin kun pääsee aina käymään niin niihin muuttaisi samantien mielellään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan siinä hyvät tilukset ja komeat näkymät! Mielelläni kummittelisin tuollasessa paikassa kuoleman jälkeen.

      Poista
  2. Se on mukavaa jos teillä on nuo sukujuhlat tuollaisia kivoja tilaisuuksia. Minulla on molemmalta puolelta pönötystä. Isän puolelta on vielä ahdistavaa/ syyttävää ilmapiiriä sen lisäksi. Pitäisi olla joku huippumenestyjä ja akateemisesti koulutettu rahamies, ja sitten kun ei ole, niin sukulaiset hienostuneen pienieleisesti ihmettelee ja taivastelee minun elämääni ja kyselee mitä aion tehdä nykyisen asiantilan korjaamiseksi. Siksi en olekaan käynyt sukujuhlissa hautajaisia lukuunottamatta enää noin viiteen vuoteen ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ku sukulaiset kysyy mitä kuuluu niin levittelen käsiä ja kohauttelen olkapäitä ja huokailen. Sitten taas sellaset hyvänpäiväntutut jotka ei tiiä, ne alkaa aina kehittelemään kaikkea ärsyttävää "hei siehän voisit xyz!" "hei mitä jos hakisit sinne ja sinne?!!" "hei alappa kuule plaaplaaplaa!!!!!" Koska nää tyypithän tietää niin hyvin minun elämän ja mitä minun täytyy tehä. Ja se on ihan helllllvetin ärsyttävääm. Onneksi sukujuhlissa ei tarvi kuunnella moista. Voin vain kuvitella miten raivostuttavasti ihmiset sulle vihjailee ja päivittelee.

      Poista

Penni ajatuksistasi.