Keijukaismeininkiä tai jotain.
Ensimmäiset värilliset piilarini. Eivät kovinkaan ihmeelliset, koska tosiaan tarvitsen vahvuudet. Lensonista tilattu, sieltä ei saa niitä hienoja vahvuuksilla. Ehkäpä ensi kerralla tilaan jostain muualta kunnon circlet.
Ovat ne kumminkin kuulemma pelottavat.
Täytyy nyt pitää niitä ahkerasti kuukauden ajan.
Tänään kuntoutuksessa:
"Tykkääks zombeista ja death metallista?"
"Nääh, mie tykkään ihmissusista ja black metallista."
"Jaa, no ei meillä sitte ole tulevaisuutta."
Tänään oli menopäivä, käytiin napapiirillä katsomassa turisteja.
Avaruuskalsarit, kuukengät ja hitsaajan lasit. Taas tuo etusormi sojottaa.
Piti olla kylmä päivä, kahtakymmentä luvattiin, joten pukeuduin kunnolla. Sitten olikin vain kymmenisen astetta pakkasta, ja läkähdyin. Taas kerran.
Muuten oli hieno päivä. Vaikka tuo zombiedeathmetal-tyyppi olikin aika karu. Onneksi ei koko päivää tarvinnut hengailla sen kanssa, vaan paljon paremmassa seurassa. Joulupukkia en nähnyt, kuka hullu nyt sinne jaksaa jonottaa. Varsinkin kun turistit tuppaavat usein haisemaan vahvasti parfyymille. Sen sijaan ostin itselleni ylikalliin joululahjan, huppista.
Toi ylimmän kuvan asu♡ Olet kaunis. Noi piilarit on tosi kivat :) Värillisillä piilareilla on hauskaa leikitellä silloin tällöin. Mäkin haaveilen taas joskus hankkivani sellaiset..
VastaaPoistaMutta toi tyyppi sieltä kuntoutuksesta?!?!?!!! Voiko ihminen olla niin mustavalkoinen! D: Huh, mietipä jos olisitkin vastannut myöntävästi sen kysymyksiin.
Kiitos! ^^ Haluan lisää erivärisiä piilareita jee, tykkään sellasesta epäluonnollisesta ja alienmaisesta katseesta.
PoistaHihi elä huoli, ei se tyyppi ihan tosissaa tainnut olla, mutta käyttäyty kumminkin tosi ärsyttävästi ja inhottavasti ja liian tuttavallisesti koko päivän minua kohtaan. Jos sama jatkuu vielä, käsken vain sen jättämään minut rauhaan.
Voi ei, mullakin on vähän liikaa kokemusta tuollaisesta rajojen ja yksityisyyden ylittävästä käytöksestä. Se on inhottavaa! :( En tiedä, miten sulla menee, mutta mun on usein hirveän hankalaa sanoa kiertelemättä vastaan ahdistelijoille. Tämän ominaisuuteni vuoksi päädynkin aika ajoin hankaliin ja henkisesti kuluttaviin tilanteisiin. Sitten vielä ihmettelen, miksi kerään ympärilleni tietyntyyppisiä ihmisiä.. Muille on ehkä helpompaa sanoa EI.
PoistaMie en kyllä suvaitse sellasta käytöstä, eikä mulle usein tullakaan puhumaan sopimattomasti. Useimmat varmaan näkee minusta jo kauas, ettei se kannata. Mutta jos on tarpeeksi pässi, niinku ilmeisesti tuo tyyppi, niin sitte täytyy tulla kokeilemaan. Luulen, että olen tässä muutaman viime vuoden aikana oppinu aika hyvin ilmaisemaan selvästi, että nyt on paras perääntyä.
PoistaKyllä mie uskon, että siekin vielä opit sanomaan EI oikein vakuuttavasti!
Kiitos! Sitä harjoitellaan koko ajan. :) Mustakin ne fiksuimmat ihmiset lukee sen, ettei kannata edes yrittää, mutta sitten on ne pässit, jotka lähentelee varmaan vähän kaikkia, ja käyttää hyväksi mun kiltteyttä.
PoistaVoi olla että täällä pohjoisnavalla on vähän vähemmän niitä pässejä :O
PoistaJälleen huomaan täällä ihailevani tyyliäs ja rohkeuttas :) Monesti leikittelen ajatuksilla ja kuvittelen, et entä jos ite pukeutuisin samaan tapaan kuin sä, tai kokeilisin eri tyylejä tosta noin vaan. Mut tajuan, et...rohkeuteni ei koskaan riittäis siihen :o En vois liikkua ihmisten ilmoilla pukeutuneena vaikkapa velhon pukuun (kuten jossain postauksessa sanoit tehnees), en ainakaan usko pystyväni siihen. Outoa. Ja samalla mielenkiintosta. Jännittääkö sua koskaan se, kun ihmisten katseet kääntyy suhun vai nautitko siitä?
VastaaPoistaAnteeks, tästä tais tulla vähän sekavampi kommentti.. *punastuu* Hyvää pitkää viikonloppuu sinne <3
Ennen mulla ahisti ihan älyttömästi ihmisten tuijottaminen, mutta koska olin alkanu vihdoin oppimaan, millanen olen ja millanen tahdon olla, aloin silti pukeutua pikku hiljaa erikoisemmin. Olen miettiny viime päivinä sitä, ku joskus 16-17-vuotiaana kuljin aina kaupungissa ulkona ilman silmälaseja, mulla on tarpeeksi huono näkö etten näe ihmisten silmiä silloin, sitten ei ahistanu niin paljon se että ne tuijotti. Pelkäsin joskus ihmisiä ihan hirveästi, en tiiä miksi uskalsin silti ettiä minun omintakeista tyyliä. Nykyään joskus ennen kotoa lähtöä jänskättää eteisessä, mutta enää ei oikeastaan ahista. Tiiän että ihmiset tuijottaa, vaikka olisin millanen ne tuijottaa, eikä se enää haittaa. Päätin, että olen upea, ja nyt mie olen upea. Ihmiset ei koskaan tule valittamaan mulle minun ulkonäöstä, ei koskaan tulla haukkumaan tai mitään, ehkä minusta on alkanu huokumaan itsevarmuus tai jotain, ja ihmiset aistii sen. En vieläkään nauti tuijottamisesta, mutta en enää ahistu siitä. Ja tuppukylässä nyt tuijotetaan ihan ketä vaan muutenki.
PoistaKiitos hyvästä kommentista, olen justiinsa näitä asioita tuumiskellu viime aikoina kovasti!