maanantai 17. helmikuuta 2014

Stumble and fall

Eilen oli aikaa ja energiaa, mieleni teki laittautua lolitaan ihan vain omaksi ilokseni. Yleensä minulla ei ole voimia oikein ehostaa, ei tavallisina arkiaamuina, koska en todellakaan ole aamuihminen. Hyvä jos pääsen sängystä ylös tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin kymmeneksi kuntoutukseen. Enkä edes joka päivä onnistu siinä, vaikka yleensä kyllä! Eilen sitten otinkin homman oikein pitkän kaavan kautta, käytin iltapäivästä kolme tuntia mukavasti meikkaamiseen, pukemiseen ja tälläämiseen. On vaikea selittää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, miksi vaivautua, että mikä siinä muka on niin hauskaa. Se vain on, monille meistä, trust me.

Nyt kun tukka on vähän aikaa vaalea, se on tarpeeksi neutraali sopimaan paremmin lolitaan. Toisaalta mukava, toisaalta en tunne oloani oikein kotoisaksi näin "pliisun" tukan kanssa. En tiedä miksi. Kaipaan äkkiä jotain jännää taas! Onneksi on peruukkeja, joita sitten käyttää lolitan kanssa. Nykyään nuo lyhyetkin osat ovat jo niin pitkät, että saan laitettua ne kiinni jonkinlaiselle kampauksellekin, ja onhan se vain ärsyttävää hommaa, kun ei ole tullut koskaan harjoiteltua moista.

Illasta kävin äitillä kylässä, ja emo suostui ottamaan kuviakin taas.


qq2

qq1

Suoristelin etutukkaa ja sivuliehukkeita melko hartaasti, mutta kohtahan ne olivat taas pörrössä, kukapa olisi uskonut...

qq3

Riesa ei oikein arvosta kuvattavana olemista.

qq4

qq5


Jännää oli, ja olokin oli sievä.



Olen ihan tuhannen mielissäni, kun sain ostettua itselleni upouuden imurin! Vanha ilmaiseksi haalittu ja jesarilla korjattu räjähti jo monta viikkoa sitten, ja nyt kun tuohta kilahti tilille *pling*, oli korkea aika käydä ostoksilla. Prismasta löytyi sopiva tarjous, alun perin kolme ja puolisataa maksanut mini-imuri lähti yli puolet halvemmalla, maksoin siis 150, ja kyllä voi pienen Miss Chaosin mieli taas olla hyvä näinkin hurjasta jutusta. Huuu, futuristista on, nappeja ja valoja. Kisu ei tykkää imurointihommista.

Innostuin myös pitkästä aikaa kirjakaupassa, ja jouduin raahaamaan pari kirjaa kotiin.





Olen lukenut Glen Duncanin aikaisemman kirjan ja pidin, ja no, ihmissudet...

Toinen kuva on lainattu Noidankodosta, vaikka onhan tuossa vesileimakin, mutta kerrotaan nyt vielä, että menee taatusti perille. Ei oikein muuta kuvaa löytynyt tästä katsokaas, enkä viitsi kuvata omaani. Tätä kirjaa olen jo ehtinyt aloitellakin, mielenkiintoisia juttuja tuntuu olevan.

Aah, ei ole olemassa käsitettä "liikaa kirjoja", does not compute!

Minun piti kokata tänään, mutta johonkin tämä päivä hurahti, ja nyt on jo ilta enkä enää jaksaisi, huppis, sitä paitsi en ole lainkaan ehtinyt Buffyn pariin, jospa sitä vähän eväsleipää ruudun ääressä siis...

6 kommenttia:

  1. upea tuo hame/mekko apua kuolen kateuteen :3 ;________; !!
    ja toiseksi, kirjoja EI VOI OLLA LIIKAA :3 ah, kirjat kirjat kirjat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuu kiitos, se on Restylelta ja ihQpihQ <3

      Pitää aina kirppariltakin napsia mukaan halpoja kirjoja jotka näyttää jänniltä, ja sitte ihastella niitä hyllyssä, eikä koskaan ehi lukea niitä samaa tahtia ku uusia ilmestyy, jotta sais kaikki luettua...

      Poista
  2. Näytät ihanalta! *-* <3

    VastaaPoista
  3. Höm höm.. hyväksyn kun linkititkin minut :)
    Itselläni on työn alla tuo Viimeinen Ihmissusi, mutta kirjoittajan tyyli ei jotenkin vaan uppoa, eli en oikein pidä vaikka ihmissusista muuten tykkäänkin..

    Tuo hamekangas on inspiroivan näköinen, ehkä uskaltaudun itsekin kokeilemaan kuvioita hameissa, vaikka enemmän suosinkin yksivärisiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyväksynnästä, ja anteeksi kun en kysynyt ensin lupaa +_+

      Ouuh, toivottavasti Viimeinen ihmissusi uppoaa minuun, haluan kovasti tykätä siitä!

      Jos nyt mustavalkoinen kuviointi hameessa vielä meneekin, niin kyllä yksivärinen on silti mukavin ja helpoin saada mätsäämään ja sievin.

      Poista

Penni ajatuksistasi.