Uni alkoikin melko erikoisesti, vaikka olikin aluksi sellainen tavallinen. Olin matkustanut ajassa isäni kanssa, mukana oli muitakin ihmisiä. Löysimme itsemme pienestä kyläkaupasta, siitä joka lopetti toimintansa minun kotikylässäni 90-luvulla. Tosin unessa se kauppa ei ollut yhtään sellainen kuin oikeassa elämässä. Olimme ihan ihmeissämme, kun pääsimme oikeasti näkemään mennyttä aikaa, vaikkei nyt niin kaukaa, jossain 90-luvun alussa olimme. Ihan tohkeissamme katselimme kaikkia tavaroita ja ruokia, mitä siellä tuohon aikaan myytiin, vaikka tosiasiassa sellaisia ei ole koskaan myyty. Sitten keskustelimme isän kanssa, että kun kerran olemme täällä, olisi hauska ostaa kaikenlaista ja viedä 2000-luvulle. Muut ihmiset olivat ihan tylsiä ja kyllästyivät ja alkoivat lähteä pois, puhuivatkin koko reissusta jotenkin ikävään sävyyn, ikään kuin ajassa matkustaminen ei olisi lainkaan vaikuttavaa. Siinä vaiheessa närkästyimme isän kanssa hieman toisten asenteesta, mutta ne lähtivät pois, ja sitten aloimmekin juttelemaan eri sävyyn. Puhuimme, kuinka oikeastaan voisi ostaa vaikka kuinka paljon kaikkea rahasta välittämättä, kun tämä kerran on kuitenkin vain unta. Ihmettelimme kaikkia omituisia myynnissä olleita juttuja, joita ilmestyi aina sitä mukaa kun katselimme ympärillemme, koska alitajuntani loi niitä koko ajan lisää.
Kun poistuimme kaupasta, "muistin" elävästi tapahtumia lapsuudesta, esimerkiksi kuinka olimme kaverin kanssa istuneet siinä kaupan eteisessä. Tosiasiassa noita muistoja ei ole olemassa, alitajuntani loi nekin sitä mukaa kun uni eteni. Ulkona seisoessamme puhuimme lisää siitä, kuinka tämä kaikki onkin vain unta. Minulla vain ei ollut varmaa käsitystä siitä, kumpi meistä näki unta, olinko minä isän unessa vai isä minun unessani, vai oliko peräti niin, että molemmat olimme samassa unessa sattumalta. Päätin kuitenkin kokeilla, pystyisinkö kontrolloimaan tapahtumia, ja pystyinhän minä. Selkounissa tulee yleensä ensimmäisenä mieleen kokeilla lentämistä, ja niinhän minä tein, isä lensi perässä. Päätin myös itse, millaisissa maisemissa lensimme. Ne olivat juuri sellaisia, joista nauttisin eniten, jos oikeasti pääsisin lentelemään missä vain. Sää muuttui oikein upeaksi kevätpäiväksi, lensimme jossain metsässä, näin puroja ja lumilaikkuja, metsä oli sellaisen mystisen ja maagisen näköinen. Sitten eteen tuli suuri vesiputous, ja tässä vaiheessa uni muuttui taas hieman. En ollut enää koko ajan tietoinen siitä, että voisin hallita unen tapahtumia koko ajan, koska alitajunnassa seikkailu on niin sekavaa.
Vesiputouksen päällä oli suuri talo, ja siellä asui Addamsin perhe. Nimenomaan se 90-luvun versio. Huomaan 90-luku-teeman tässä unessa...
Talo oli ihan omituinen, ei yhtään sellainen, jossa tämä perhe oikeasti asuisi, ja sitä hetken aikaa katseltuani, muutin sen oikean näköiseksi. Näytti tosi hienolta, kun sisustus ja seinät ja kaikki muuttui pikku hiljaa ihan erilaiseksi. En osaa selittää, millä tavalla se tapahtui. Ei niinkuin taika, että jokin asia muuttuu toiseksi, vaan sillä tavalla sulautuen, ja tuntui siltä, niin kuin siellä olisi aina näyttänyt siltä. Unissa ei kyseenalaista äkkinäisiä muutoksia, vaan kokee, että asiat ovat aina olleet niin. Se on tosi omituinen tunne, kun onkin tietoinen muutoksista, mutta kokee ne silti niin.
Luullakseni uni loppui tähän. Ihan kesken siis, niin kuin selkounilla on tapana. Sinne voisi jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa seikkailemaan!
Otin kuvia kivistäni. Lisään kuvien oheen myös hyvin lyhyet selostukset kunkin kiven käyttötavasta.
Sydämen muotoinen lumikvartsi/maitokvartsi, jonka sain kerran ilmaislahjaksi kun tilasin tarot-kortit, koska tilaukseni viivästyi. Tein siitä vastikään kaulakorun rautalangasta vääntämällä, lopputulos ei ole kummoinen, mutta ihan sievä. Laitan siihen ketjun.
Lumikvartsi on rauhoittava, mieltä selkeyttävä kivi.
Sydämen muotoinen ametisti, jonka sain kerran emolta lahjaksi. Minulla on jossain pienempikin vanha ametisti, mutta en ole ihan varma, minne sen olen tallettanut...
Ametisti on muinoin ollut hyvin arvostettu ja arvokas kivi, joka auttaa nukkumisessa ja suojelee kantajaansa, sekä tehostaa luovuutta. Se on myös suosittu ja voimakas apu parannuksessa.
Munan muotoinen karneoli, uusin kiveni, josta on aika hankala saada hyvää kuvaa.
Karneoli on hyvä apu itsetunnon kasvattamisessa ja negatiivisten tunteiden taltuttamisessa.
Ja hieman suurempi vuorikristalli/kvartsi, josta on todella hankala saada hyvää kuvaa.
Kvartsi on kaikkein voimakkain parannuskivi, jonka käyttötarkoitukset ovat lukemattomat.
Yhteiskuva:
Sitten on vielä tämä kristalli, joka onkin nähty jo aikaisemmin. Tämänkin olen saanut emolta, tein siitä itse kaulakorun jokin aika sitten. Kuu saisi olla hopeinen, vaihdan sen varmaan joskus, kun saan hankittua sellaisen.
Minulla on myös ruusukvartsikaulakoru, jonka olen saanut A:lta joululahjaksi lapsena, siitäkin on nähty kuva täällä aikaisemmin, enkä muistanut ottaa sitä tähän nyt mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi.