To the Sleeping Country

Tjaa! Mitähän kertoisin koulutuskokeilussa olostani. Tulin kotiin jo perjantaina, huomaa taas kuinka ihanaa on vain olla kotona. Aah. Tosin kisu on yhä iskälässä, ja ikävä on kova.

Asuntola oli yllättävän jees, minulla oli oma huone ja naapurit eivät olleet mitään ahdistavaa porukkaa. Itse asiassa varsin ninjoja, tuskin näin niitä. Koulun alueella on monta asuntolarakennusta, ja onnekseni pääsin asumaan niistä pienimpään ja oletettavasti hiljaisimpaan.

Tuo pieni keltainen tönö oikealla.

Kylä oli mukava, juuri sellainen vanha, pieni ja leppoisa. Voisin hyvinkin asua siellä vuoden. Jos vain kämpän löydän.

(Näissä kuvissa on varsin vaihtelevat valaistusolosuhteet, eri keleillä eri päivinä otettuja.)

Lempipaikkani oli kuitenkin - yllätys yllätys - hautausmaa! Löysin sen ensimmäisellä viikolla kun lähdin eräänä päivänä vain vaeltelemaan päämäärättä, ja olin ihan haltioissani. Vanha ristikirkko ja hautausmaa, oikein sellainen tunnelmallinen paikka suurine kuusineen, hiljaisessa paikassa. Tuskin näin siellä kertaakaan ketään, vaikka kävin kahden viikon aikana kolme kertaa. Siellä oli paljon mielenkiintoisia hautamerkkejä, ja jopa merkkaamattomia hautoja. Voisin kuvitella istuskelevani tällaisessa paikassa kesäaikaan paljonkin.

Heti edellisen kuvan ottamisen jälkeen löysin kuusen alta aarteen!

Onko se naakka? Sain kallon ja muutaman luun mukaani, aivan kuin se olisi juuri minua siellä odottanut. Vaalin näitä kallisarvoisia jäännöksiä kuin jalokiviä.

Kellotapuli

Ja itse kirkko.

Jokin hautausmaissa vain on niin hemmetin viehättävää.

Seuraavat kuvat ovat Haltiapojan ottamia, kun se kävi minua katsomassa siellä viikonloppuna. Käytin tietysti sitäkin uudessa lempipaikassani.

Varsin iloisena.
Hauskaa että kameralle on tallentunut luonnollinen hymy kerrankin, eihän se niin kamalalta näytäkään.
Ihmiset tuppaavat inhoamaan omaa hymyään, mutta se johtuu yleensä siitä, etteivät ne näe itseään kun ovat aidosti iloisia.

En malta odottaa lämpimiä ilmoja, olen ihan superinnoissani kevään tulosta! Tahdon ulos seikkailemaan! Hengailemaan autiotaloissa ja lintutorneissa ja silloilla! Kiipeilemään vaaroihin ja patikoimaan metsään! Piknikille! Rantasaunaan! Ja kuinka valoisia illatkin nyt ovat, kun siirryttiin kesäaikaan, kello on jo yli yhdeksän eikä vieläkään täysin pimeää!

Muistaako joku, kun tilasin itselleni joululahjaksi jotain spesiaalia, taisin silloin kertoa siitä, että pakettia joutuu todennäköisesti odottelemaan pitkään. No, eilen sain postia Itellalta ja tein netissä tulliselvityksen. Kenties se on jo huomenna täällä. Hyvää joulua minulle.