Once upon a dream

Muuten vain lauantaina lähtiessäni Haltiapojan kanssa kaupungille mieleni teki laittautua vähän tavallista taianomaisemmin. Juuri kun pääsin pari postausta aikaisemmin kertomasta, että olen viime aikoina pukeutunut lähes yksinomaan mustaan. En taas vaihteeksi saanut hyvää kuvaa, mutta tunsin itseni kovin sieväksi koko päivän.

Kävimme emolla kylässä, ja äiti suostui leikkaamaan tätä megapitkää peruukkia lyhemmäksi, nyt se on alaselkään asti. Aikaisemmin se peitti takapuolen. Yhä siis pitkä, mutta hieman käyttökelpoisempi.

Olen saanut tämän korun tädiltäni muutama vuosi sitten.
Valkoisen paidan mekon alla taas olen saanut toiselta tädiltäni.
Minulla on paljon tätejä.

Hologrammitossut ja hopeinen nahkatakki
Taisin kutsua itseäni nimellä "teknokeiju"
Tahtoisin tuunata nämä kengät jotenkin...

Olen jossain määrin mieltynyt niihin kuuluisiin "maanläheisiin väreihin", sammalenvihreän, harmaan, beigen ja jopa *gasp* jotkut ruskean sävyt liehuvissa vaatteissa miellyttävät. Siis ruskea, väri johon en ole kuunaan suostunut pukeutumaan. Hoksaan, että sekin saattaa olla ihan mukava, joissain tilanteissa, haltiameiningeissä ja menninkäishommissa. Tahdon tuntea itseni metsän asukiksi melkein joka päivä. Melkein.

Inspiroidun suuresti erään tanskalaisen tytön tumblr-blogista, shortcuttothestars. Sieltä löytyy satumaisia mori girl -asuja, välillä lolitaakin, ja paljon liehuvia kankaita.

Kirjoitan sitten ensi kerralla taas jotain fiksumpaa ja sisällöllisempää. Ehkä.

Ei ole vielä sitä Kiinanpakettia näkynyt, ehkä huomenna...