maanantai 5. toukokuuta 2014

Be brave

Minä uskon monenlaisiin asioihin. Uskon, että kenen tahansa on mahdollista oppia tekemään tekoja, joita voisi kutsua "yliluonnollisiksi", ja uskon, että toiset ovat herkempiä näille asioille. Uskon, että maailmassa on paljon kaikenlaista omituista, mitä ihmisen voi olla vaikea tai mahdoton ymmärtää. Uskon, että elämme maan päällä useita kertoja. Ja niin edelleen.

En kuitenkaan osaa kertoa oikein mitään - vielä - uskostani johonkin korkeampaan voimaan. Tunnen sisälläni kaikenlaista, olen oppinut kaikenlaista, mutta oikeastaan eihän sillä ole mitään väliäkään, uskonko minä vai en ja jos uskon niin mihin tarkalleen. Kaihdan joka tapauksessa suuresti sanaa jumala, se on jotenkin ikävä sana, jotain mitä ihmiset voisivat kehitellä pienentääkseen mittakaavaa, ymmärtääkseen asioita. En tahtoisi käyttää sitä sanaa mistään, en edes pakanallisista muinaisista jumalista. Mutta mitä ihmeen sanoja minä sitten voisin käyttää niiden sijasta, joista en pidä (sellaisia sanoja on paljon)? Varsinkin silloin, kun puhun toisten kanssa ja haluan tulla mahdollisimman hyvin ymmärretyksi. M ehdotti sanaa kaikkeus kuvaamaan sellaista suurta kokonaisuutta, voimaa joka käsittää kaiken. Minusta se oli ihan hyvä sana. Paras tähänastisista ainakin. Ehkä ei ole edes mahdollista keksiä sitä juuri oikeaa sanaa.

Tällä hetkellä tutkiskelen sellaisia asioita kuin regressioterapia ja astraaliprojektio. Jälleensyntymä on edelleen se asia, joka minua eniten mietityttää. Tahtoisin vastauksia. Tahtoisin puhua jonkun paljon kokeneen kanssa. Olisipa joku tietäjä, joka ottaisi minut siipensä alle ja opettaisi kaiken. Oppijan polku on kovin yksinäinen, vaikka äiti onkin minulla tukena, toisin kuin varmaan suurimmalla osalla. Valaistunut äiti. Hihhuliäiti.

En osaa kertoa enää mitään, olen ihan hakoteillä koko tekstin kanssa jo. Mistähän minä oikein tulinkaan kirjoittamaan?

No joka tapauksessa, löysin viime viikolla kirpparilta kiviä. Ainakin ametisteja ja pari ruusukvartsia, muista en ole sitten varma.






Minulla on taas ongelmia Flickrin kanssa. Minun pitäisi tehdä Yahoo-tunnukset, koska Flickr aikoo poistaa toiminnon, jolla voi kirjautua sisään Google- tai Facebook-tunnuksilla. En kuitenkaan jostain kumman syystä saa tehtyä niitä Yahoo-tunnuksia lainkaan, enkä tiedä mistä kiikastaa.





Video reilun viikon takaa, seikkailimme Haltiapojan kanssa metsässä ja näimme pienen mustan kyykäärmeen, se taisi olla lapsi vielä.

video

I can see my house from here!

Kiipesimme vaaraan, rankka reissu oli, mutta jänskä.

2 kommenttia:

  1. Minäkin kaihdan jumala-sanan käyttöä. Se mielletään liian helpolla luojaksi tai persoonaksi, jolta rukoilla, ja kumpikaan ei ole sellaista, johon voisin uskoa. Absoluuttinen kaikkeus / Kaiken Ykseys, ehkä?

    Toisaalta nimillä tai nimityksillä ei ole merkitystä. Eikä loppujen lopuksi silläkään, tuleeko ymmärretyksi. Koska jokaisen on kuitenkin itse ajateltava asiat ja löydettävä se oma polku. En koe kuitenkaan, että olisimme yksin. Meillä on aina seuraa, tuossa ihan rinnalla. Joku kutsukoon sitä seuraa vaikka enkeliksi, minulle ne ovat henkioppaita. Mitä enemmän niitä suostuu kuuntelemaan - koska se on todellisuudessa oman itsensä kuuntelemista ja peiliin katsomista, sillä me olemme henkioppaat, koska me olemme jo se kaikkeus - sitä enemmän ne tuntuvat olevan läsnä.

    Kirjoitanko ihan outoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen ihan samoilla linjoilla, en tosin ole päässyt juuri mitenkään yhteyksiin henkioppaani kanssa vielä, vaikka uskon kyllä, että jokaisella on sellainen (tai useitakin). Onhan minulla kyllä aika usein satumainen tuuri, ehkä henkioppaallani on jotain tekemistä sen kanssa... Minun täytyy ehdottomasti alkaa työstämään tätä suhdetta.

      Todella Tärkeiden ihmisten kanssa jutellessa tulee ymmärretyksi sanoista riippumatta tai jopa ihan ilman sanoja, ja muiden kanssa se ei sitten olekaan kovin tärkeää, kuinka hyvin ymmärretään.

      Poista

Penni ajatuksistasi.