Välillä minun oli vaikea keskittyä, välillä pidin elokuvaa pausella pitkän aikaa ja tein jotain aivan muuta, mutta ajoittainen keskittymiskyvyttömyyteni ei suinkaan tarkoita, että olisin ollut tylsistynyt. Minun täytyy lukea se alkuperäinen kirja, jäin taas kaipaamaan kaikkea, mikä selvästikin oli karsittu tekstistä pois. (Sama homma silloin viime kesänä, kun näin Dyynin ja minun oli heti etsittävä ne kirjat käsiini. Käsittämättömän vaikuttava kokemus sekin.)
Itkin ties kuinka monta kertaa tätä katsoessani. Enkä pelkästään surullisissa kohdissa, minulla on tapana itkeä silloinkin kun jokin vain on todella vaikuttavaa. Tuntuu suurelta ja merkitykselliseltä. Tämä kertoo myös uskonnosta ja uskosta, kristillisyydestä ja pakanuudesta tavalla, joka todella kosketti.
Olen äärimmäisen kiitollinen ja inspiroitunut. Tunnen, että tämä elokuva pääsee mukaan siihen kirjoittamattomaan listaan kulttuurimme tuotteista, jotka ovat vaikuttaneet minuun syvimmin. Ehkä minun tosiaan pitäisi joskus kirjoittaa sellainen lista, ja sitten laajentaa sitä aina kun jokin pärähtää kovin. Kirjoitanhan muutenkin paljon erilaisia listoja.
Kuvasta sitä ei näe, mutta silmäni ovat hyvin surkeat ja punaiset. Olen itkenyt tänään aika monta kertaa, ja tämä kuva on sentään otettu jo monta tuntia sitten kun oli vielä valoisaa. Senkin jälkeen olen itkenyt jo muutaman kerran. Siitä ja jopa päikkäreistäkin huolimatta eyeliner on yhä lähes täydellinen, kannatti ostaa vedenkestävää! Onneksi on uusi vihreä jättimäinen pehmoinen shaali, johon kietoutua kuin lämpimään syliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi.