sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Believer of magic

Äitienpäiväsuunnitelmat menivät vähän mönkään, mutta saimmepa silti ruokaa ja pullaa, vaikka minulle jäikin vähän ärsyyntynyt olo. Päiväunilla sekin kuitenkin meni ohi. Otin itse asiassa nämä kuvatkin vasta päikkäreiden jälkeen, nukahdin peruukki päässä ja piilarit silmissä ja niin edelleen (en kuitenkaan herännyt ihan linnunpelättimen näköisenä, vau). Nyt jaksaa taas pilata unirytmiä aamuyöhön asti!

md3

md1


md2

md4

Tämä on taas näitä "lolitaa? no ei ihan" -kokonaisuuksia. Moriviboja. Eikö morin ja lolin sekoitus voisi olla morita? Noh, viis nimistä, kunhan itsellä on hyvä olla.



Voi hemmetti, jokohan tänä iltana saisin vihdoin ja viimein pestyä pyykkiä?! Olen joka ainoa päivä sen muistanut vasta kun on liian myöhä, varmaan kahden viikon ajan.

Haa, kävin laittamassa ne saman tien, etten unohda, hyvä, hyvin tehty *tap tap taputan itseäni päähän*




Edelleen vähän arkailen kirjoittaa monista ajatuksistani tänne. Tuumiskelin tänään sellaisia surullisia, kyynisiä ihmisiä, jotka ovat täysin varmoja, että maailmassa ei ole olemassa mitään maagista tai selittämätöntä, ja ajattelin, että onnea ja uskoa on kovin vaikea, tai mahdoton jakaa sellaisille. Nämä ihmiset pitävät minunlaisiani typerinä ja harhaisina. Jokainen pitää juuri omaa maailmankatsomustaan oikeana, eihän se muuten olisi oma, ja minä uskon, että ehkäpä sulkeutuneet ihmisetkin vielä oppivat onnellisiksi, jossain toisessa elämässä kenties. Ja kun mietin tällaisia, tulee olo, että juuri ne ihmiset nauraisivat ja pilkkaisivat minua kuullessaan ajatukseni. Siksi pelottaa kirjoittaa. En kaipaa turhaa negatiivisuutta, kun blogini on toistaiseksi siltä lähes kokonaan säästynyt. En ole vielä tarpeeksi vahva nostamaan ääneni ja ajatukseni kuuluviin. Rohkaistun kuitenkin toisten samanmielisten äänistä ja ajatuksista, saan niistä paljon voimaa.


3 kommenttia:

  1. Ihminen, joka ei usko mihinkään, saattaa pelätä katsoa itseään pidemmälle, ja nähdä jotain, mitä ei pysty selittämään järjellä. Kuitenkin sellainen ihminen taatusti sanoisi henkiselle ihmiselle, että tämä taas ei uskalla elää ilman toivoa jostakin itseään suuremmasta.

    Tämä fyysinen maailma on helpompi ymmärtää. Joskus ihminen vain suojelee itseään ja omaa järkeään sillä, että ei suostu katsomaan pintaa syvemmälle. Minusta on mielenkiintoista tutustua erilaisiin tapoihin uskoa. Niiden kohdalla voi aina kysyä, että miksipä ei. Tai ehkä ennemminkin... Pohtia, miksi joku uskoo juuri niin. Antamatta arvoa sille, kuka on oikeassa, vaan sille mikä on totuus, tämän ihan kaiken takana. On puhdistavaa ja voimaannuttavaa kyseenalaistaa jatkuvasti oma ajattelunsa, koska emmehän me täällä enää olisi, jollei meillä olisi vielä opittavaa.

    Minusta henkisten asioiden miettiminen on hyvin mielenkiintoista, ja rakastan blogeja, joissa niitä käsitellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen viime aikoina entistä enemmän oppinut olemaan avoin ihmisten erilaisille uskomuksille ja elämäntavoille. Niistä on todellakin mielenkiintoista kuulla ja lukea ja keskustella. Ehkäpä lukijat osaisivat suhtautua omiin kirjoituksiini samankaltaisella mielenkiinnolla, vaikkeivät välttämättä olisikaan samoilla linjoilla. Aion joka tapauksessa uskaltaa kirjoittaa enemmän vastaisuudessa, kunhan vain opettelen ilmaisemaan sanoin monimutkaisia ja hankalia ajatuksia.

      Poista
  2. Se on vaan niin surkeeta kun ihmiset joiden kans on tekemisis esm: koulussa... Kaikki on vain niin läpinäkyviä.. Joku pettää poikistaan, joku parasta ystäväänsä.. Ja sit kun ne ei välitä.. Ja ne ( väärin ymmäretyt ihmiset jotka ovat mailman napoja ) hankivat sääliä ja ymmärtämistä vaikka ovat itse aiheuttaneet pahaa oloa muille?.. Siinä ei ole järkeä.. ( kyllä olen joutunut tämmöisten ihmisten kohteeksi ( koko mailma) .. Jos vaan jossain ois ihminen joka osais edes rakastaa.. Hymyillä ja iloita.. Eikä vain tuhota.. Masentaa ja vihata.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.