keskiviikko 27. elokuuta 2014

And all for fear

Seikkailin tänään hieman. On ollut kurja olo, melkein voisi sanoa että joka päivä vain kurjempi sen jälkeen kun tässä postauksessa kertomani tapahtui. Viime yönä en uskaltanut nukkua, tänään en jaksanut olla koulussa, käväisin vain. Sen sijaan värkkäilin nukkejen kanssa ja tallustelin ulkona syksyisessä säässä, yritin välttää koneella möllöttämistä. Olen soittanut entiselle psykologilleni, ja kertonut, että sieltä voisi ehkä pistää jonkinlaisen lähetteen tänne jollekin. Hän lupasi selvittää, mitä mielenterveyspalveluita täältä löytyy, ja soitella minulle sitten. Olisi ehkä ihan hyväksi käydä pitkästä aikaa jutskailemassa. Tai ehkä ei, se selviää kai sitten. Mutta on hankala käsitellä uusia juttuja yksin, kun ei ole oikein työkaluja.

Toisaalta syksyn tuleminen on joskus saanut mieleni vähän maahan, vaikka kyseessä onkin lempivuodenaikani. Ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Tai kaikki liittyy yhteen, se parin viikon takainen meditaatiohetki ei olisi ollut sellainen, ellen olisi uudessa paikassa ja uudessa elämäntilanteessa ja muutoksen äärellä, tämä kaikki on hyvin tärkeää ja tarpeellista, vaikkakin uutta ja hankalaa, ja kaikki on samaa jatkumoa. Muutosten energiaa. Vättämättömyyksiä, jotten jumahda, lakkaa oppimasta ja kasvamasta. Mutta aina kun olen ehjempi ja tasapainoisempi, täytyy tulla uusia, kenties työläämpiä opetuksia. Vain sellaisia, jotka olen valmis vastaanottamaan.



DSCN0831

DSCN0832

DSCN0835

DSCN0837

DSCN0839

DSCN0842

DSCN0848

DSCN0852


Sisäänajan uusia töppösiä. Enää ei satu kantapäihin kävellessä.




Mutta nyt kello on taas kymmenen enkä tahtoisi nukkua. Pelottaa.






3 kommenttia:

Penni ajatuksistasi.