Sing to me

Torstaina puistossa. Täällä on sellainen puupuisto, jossa kasvaa harvinaisia ja erikoisia puita. Puut tuottavat pienelle alueelle eräänlaisen mikroilmaston, joten ne viihtyvät siellä, vaikkeivät muuten näin pohjoisessa kasvaisikaan.

Kävimme myös taidenäyttelyssä, joka oli pystytetty vanhaan navettaan, mutta en pitänyt siitä. Puisto sen sijaan oli aivan ihana. Luvassa paljon kuvia, ja jokunen video.

Kyltistä on jo aikoja sitten kulunut teksti pois.

Jonkinlainen varastotila (?) josta löysin kallon. Teki mieleni sujauttaa se reppuun, vaikka eihän tuo nyt olisi edes mahtunut.

Siellä kasvoi myös karviaismarjoja, jotka eivät normaalisti viihdy näin pohjoisessa. Maistelin.

Ja valkoisia viinimarjoja niiden tavallisten lisäksi.

Varoitus araknofoobikoille!!

Peittäkää kädellä seuraavat kaksi kuvaa tai jotain.

Lehdistä jää maatumisen loppuvaiheessa jäljelle vain "ruodot". Minusta ne ovat kovin kauniita, niin herkkiä.

Siellä oli jonkin verran vanhoja rakennuksia, joista minulla ei oikein ole kuvia. Mutta tämä sijaitsi sen verran syrjässä, että sain istuskella meditoimassa ihan rauhassa.

En muista miksi mielestäni oli hyvä idea ottaa tällainen outo video. Siinä se nyt kuitenkin on.

Takaa löytyi melko tuoreet jäännökset, joku pikku peto herkutellut. Sen ateria oli ollut niin antoisa, ettei minulle jäänyt luun palastakaan, pelkkiä pikkuisia höyheniä.

Vietin puistossa pari tuntia, kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin tässä vaiheessa. Lähdin hiljakseen tallustelemaan kotia kohti avojaloin, asvaltilla, aikomukseni ei kyllä ollut kävellä koko parin-kolmen kilometrin matkaa avojaloin, mutta jostain syystä kävelin silti, kotiin asti. Ei hyvä idea, auts.

Torstaiksi oli luvattu sadetta ja ukkosta koko päiväksi, vaan kaunis paiste oli. Pian kotiin saavuttuani kuitenkin alkoi sataa ihan kunnolla. Hyvä ajoitus.




Nyt minulla on väri päässä ja muffinssit uunissa. Alun perin minun piti leipoa siksi, koska jee viikonloppu, mutta nyt leivonkin piristääkseni itseäni itkun jäljiltä. Voisinpa kirjoittaa ajatuksistani, mutta en voi. Taaskaan.

Kyllähän se leipominen kuitenkin jo piristi hieman. Toivon mukaan maisteleminen piristää lisää.