lauantai 16. elokuuta 2014

Sing to me

Torstaina puistossa. Täällä on sellainen puupuisto, jossa kasvaa harvinaisia ja erikoisia puita. Puut tuottavat pienelle alueelle eräänlaisen mikroilmaston, joten ne viihtyvät siellä, vaikkeivät muuten näin pohjoisessa kasvaisikaan.

Kävimme myös taidenäyttelyssä, joka oli pystytetty vanhaan navettaan, mutta en pitänyt siitä. Puisto sen sijaan oli aivan ihana. Luvassa paljon kuvia, ja jokunen video.

DSCN0147

DSCN0150

DSCN0155


video


DSCN0165

DSCN0172

DSCN0178

DSCN0182

DSCN0188
Kyltistä on jo aikoja sitten kulunut teksti pois.

DSCN0195

DSCN0204


video


DSCN0206

Jonkinlainen varastotila (?) josta löysin kallon. Teki mieleni sujauttaa se reppuun, vaikka eihän tuo nyt olisi edes mahtunut.

DSCN0210

DSCN0212

DSCN0219

Siellä kasvoi myös karviaismarjoja, jotka eivät normaalisti viihdy näin pohjoisessa. Maistelin.

DSCN0220

DSCN0225

Ja valkoisia viinimarjoja niiden tavallisten lisäksi.

DSCN0228

DSCN0232

DSCN0235


video


DSCN0243


Varoitus araknofoobikoille!!

Peittäkää kädellä seuraavat kaksi kuvaa tai jotain.






DSCN0246

DSCN0250

DSCN0253

DSCN0255

DSCN0261

Lehdistä jää maatumisen loppuvaiheessa jäljelle vain "ruodot". Minusta ne ovat kovin kauniita, niin herkkiä.

DSCN0269

DSCN0285

DSCN0290

Siellä oli jonkin verran vanhoja rakennuksia, joista minulla ei oikein ole kuvia. Mutta tämä sijaitsi sen verran syrjässä, että sain istuskella meditoimassa ihan rauhassa.


video

En muista miksi mielestäni oli hyvä idea ottaa tällainen outo video. Siinä se nyt kuitenkin on.


DSCN0293

Takaa löytyi melko tuoreet jäännökset, joku pikku peto herkutellut. Sen ateria oli ollut niin antoisa, ettei minulle jäänyt luun palastakaan, pelkkiä pikkuisia höyheniä.

DSCN0295

DSCN0296

Vietin puistossa pari tuntia, kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin tässä vaiheessa. Lähdin hiljakseen tallustelemaan kotia kohti avojaloin, asvaltilla, aikomukseni ei kyllä ollut kävellä koko parin-kolmen kilometrin matkaa avojaloin, mutta jostain syystä kävelin silti, kotiin asti. Ei hyvä idea, auts.

Torstaiksi oli luvattu sadetta ja ukkosta koko päiväksi, vaan kaunis paiste oli. Pian kotiin saavuttuani kuitenkin alkoi sataa ihan kunnolla. Hyvä ajoitus.




Nyt minulla on väri päässä ja muffinssit uunissa. Alun perin minun piti leipoa siksi, koska jee viikonloppu, mutta nyt leivonkin piristääkseni itseäni itkun jäljiltä. Voisinpa kirjoittaa ajatuksistani, mutta en voi. Taaskaan.

Kyllähän se leipominen kuitenkin jo piristi hieman. Toivon mukaan maisteleminen piristää lisää.



4 kommenttia:

  1. haleja, oot tiedätkö yksi suloisimmista tietämistäni tytyistä jotenkin! :3 ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouuuh mitä näin somaan kommenttiin voi sanoa ;____; <3 *liikutuksen kyynel*

      Poista
  2. Voi ihanuuus! ❤
    Aivan mahtava ja mystinen paikka! :D
    Vanhat puut ovat jotain niin upeaa, niissä on vanhaa viisautta ja jylhää energiaa. Pelkään kylläkin tuollaisia haamukuusia, enkä voi mennä niiden lähelle tai edes näköetäisyydelle.

    Noms..karviaisia ❤ tykkään niiiin paljon! :P

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaginen paikka! ^^

      Siellä oli paljon omituisia kuusia, en saanut hyvää kuvaa sellaisesta super creepysta jossa roikkui piitkät lonkero-oksat maata kohti, hassua ja jotenkin somaa että pelkäät niitä :D

      Karviaiset <3 Saisinpa karviaispuskan omalle pihalle!

      Poista

Penni ajatuksistasi.