Making

Niin tosiaan, olenhan minä nyt siellä koulussakin käynyt jo kolme päivää. Sain ryhmän - pääsin nyt ensimmäisenä maalaukseen, viiden viikon päästä grafiikkaan ja sitten veistoon, ja taas maalaukseen jne - ja ostin ensimmäisiä tarvikkeita ja päästiin jo vähän hommiinkin. Olen tosin istunut aika paljon auditoriossa kuuntelemassa tärkeätä infoa, joka menee ihan ohi kun sitä kuulee niin paljon kerralla...

Tuntuu hieman raskaalta olla niin monta tuntia siellä, ja vasta kolme päivää mennyt, mutta olen jo vähän puhki. En ole ties kuinka pitkään aikaan ollut missään viitenä päivänä viikossa ja varsinkaan kuutena tuntina päivässä, totuttelua vaatii. Toisaalta pitkä ruokatauko on ihan mukava, ehtii vähän istuskella ja lukea kirjaa, mutta talvella sitä ei sitten voi tehdä ulkona kyllä. Ehkä ajan myötä alkaa tuntua helpommalta, kun kaikki on jo tuttua ja ihmisetkin vähemmän vieraita. En muista kirjoitinko tästä jo aikaisemmin, mutta minua hieman huolestuttaa, koska olen niin hidas tutustumaan ihmisiin. Voi olla, että siinä vaiheessa, kun minusta alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että voisin saada kavereita, kouluvuosi alkaakin jo olla ohi. Se ainoa kouluvuosi, kun kuitenkin olen siellä vain vuoden, niinkuin suurin osa muistakin.

Tänään tosiaan tarvitsin pitkät päikkärit, ja kyllä oli yksi elämän suuria nautintoja se.

Enköhän minä kuitenkin innostu tästä, kunhan päästään istuskelusta ja kuuntelusta kunnolla tositoimiin.

Koulun ympärystä on kuitenkin ihana, siellä menee pieni joki ja pari puusiltaa, siellä on vanhoja kauniita taloja ja metsää ja pusikkoa. Hyvä käydä hieman kävelemässä ruokatunnilla, jos meinaa vastustaa. Kuten tänään.



Ikävä kotiin, maalle iskälään, tuntuu aina välillä. Pääsin viime viikonloppuna Rovaniemelle keskiviikosta sunnuntaihin asti, koska koulu ei ollut vielä alkanut, sain hengata Haltiapojan kanssa ja pääsin iskälään keräämään marjojakin. Vadelmat ovat yksi lempiherkuistani, saan vattupuskassa aina ahmimiskohtauksen, kunnes on paha olo...

Toin muutaman purkin tännekin.

Isän vauva Elmeri ei enää olekaan mikään vauva, vaan jo isomahainen sonnipoika.

                                         

Vielä kuva hienosta toukasta, joka löytyi kauppareissulta. Piti siirtää pois tieltä. Millainenhan siitä tulee aikuisena?

Minä tänään, sekä hieno vanha peilini. Olen ihan ihastunut tähän korvakampaukseen, teen sitä aika usein.

Pääsisipä pian käymään siellä Ikeassa, kaaos ärsyttää.

Tässä on vielä kappale, jota olen kuluttanut viime päivinä:

Nyt äkkiä nukkumaan, että jaksaa.