keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Doggy business

Viikonloppu meni hyvin hauvamaisesti.


8


Veli on haaveillut omasta hauvasta jo monta vuotta, mutta vasta viime aikoina se oli puhunut siihen malliin, että sellaisen voisi nyt ihan oikeasti hankkia. Pari viikkoa sitten se haki pohjanpystykorvan, jonka nimeksi tuli Carcharoth erään hahmon mukaan Tolkienin Silmarillionista, tuttujen kesken Kassu.

Hauvavauvojen seura on parasta lääkettä henkiseen väsymykseen, ahdistukseen, masennukseen ja tylsyyteen, mutta niistä tulee ekstrahyvä mieli, vaikkei olisikaan mitään noista oireista.

Vaikka veljellä tietysti menee hermot sen kanssa, mutta sellaista se yksinhuoltajan arki on.


DSCN3613


Nyt pentuna Kassu asustelee enemmän kaupungissa siellä J:n luona, mutta sille rakennettiin oma häkki iskälään, eli tulevaisuudessa se viettää suurimman osan aikaa maalla, ja hyvä niin.


DSCN3615



 Vielä pääsi luistelemaan, ei ollut satanut lunta.

DSCN3617



Kassun mielestä oli kauhean hauskaa kiusata isän aikuisia hauvoja, kun se sai itse olla vapaana, ja ne olivat häkissä. Mustilla meni hermot ihan tyystin, mutta vanha Milla tottuneena emona ei ollut moksiskaan.

Kassun pilkka kapsahti omaan nilkkaan, kun se joutui häkkiinsä sitten itsekin.



video




DSCN3620

DSCN3626



video



DSCN3662



Oli minulla kisuhommiakin. Isä käytti Riesan perjantaina pallitohtorilla, kuten oli luvannut (jo vuosi sitten kylläkin), ja sain vihdoin tuoda kisuni tänne omaan kotiin, vastahan minä reilun kolme kuukautta olenkin tässä asunut. Toukokuusta asti metsissä pyörinyt Riesa ei vaikuta yhtään harmistuneelta siitä, että asuu nyt taas sisällä lämpimässä talven ajan.

Elämänsä ensimmäisen junamatkan se oli ihan kiltisti, välillä vähän huuteli kummissaan, mutta kun piti tulla täpötäydellä bussilla Oulusta, se ulisi melko lujastikin välillä, ja ihmisten päät kääntyilivät ihmettelemään. Minua vain hymyilytti, kun yritin jutella Riesalle rauhoittavasti ja rapsutella sitä miten nyt vain sainkaan sormeni ujutettua kantokoppaan.

Heti kun päästiin kotiin, näytin Riesalle, missä hiekkalaatikko, se tutki paikat, söi, ja pisti nukkumaan. Ihan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Minulla on hyvä mieli, kun en ole enää ihan ypöyksin vain koko ajan.


DSCN3633



Viikonloppuna oli täysikuu ja pakkasta, oikein sievää.

Moon

DSCN3601



Tästä taidekuvasta voi olla vaikea hahmottaa, mistä on kyse, mutta hengityksen huuru taltioitui kameralle niin jännästi, että sen kanssa piti sitten värkätä. Voit erottaa huurupilven takaa käsittämättömän karsean/upean kukkaisan toppatakkini.

DSCN3596



Ja tietysti sunnuntaina oli kakku time. Teen usein isälle suklaakakkuja jostain syystä, tälläkin kertaa löysin appelsiini-suklaakakun reseptin, ja olihan se tuhtia tavaraa, vaan tykkäsin.

DSCN3647


Sunnuntaina oli myös hirvipeijaiset, joista minun oli pakko liueta heti syönnin jälkeen, koska ihmis(vanhus)määrä pienessä tilassa alkoi ahdistaa. Vaan saatiinpa käristystä.





Ja eilen oli se 11.11, vuosipäivä, josta puhuinkin viime postauksessa.








Pakko vielä mainita tuosta kysymyspostauksesta. Kysymyksiä on tullut yhteensä 19, kiitos kysyjille! Mutta vaikuttaa siltä, että niitä ei ole tulossa enempää, koska viimeisimmät ovat tulleet jo aikoja sitten. Odotin ehkä vähäsen suurempaa määrää, mutta tulihan niitä sentään. Täytyy kai tehdä se vastauspostaus, kunhan viitsin.

Kyseessähän oli 100:n lukijan juhla, mutta kuten tällaisessa tilanteessa väistämättä tapahtuu, yksi lukija on tällä aikaa häipynyt.


2 kommenttia:

  1. Voiii mikä ihana Kassu ♥ ♥
    Sitten kun tähän perheeseen lisätään vielä koiraotus, haluisin kovasti, että siinä olisi ainakin osaksi jotain pystykorvaa! ^___^ Hellyttävä pieni palleroinen on kyllä hän!

    Hyvähyvä että Riesa pääsi palleistaan, pitäisi enemmän kaikkien käydä nipsnapsauttelemassa, ettei käy vahinkoja ja tuu lisää kodittomia rassukoita. Hyvin kuullostaa sopeutuneen, toivottavasti jatkokin menee hyvin! ♥

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se <3
      Mie tykkään kyllä kans pystykorvista, mutta haaveilen oikeastaan berninpaimenkoirasta itelle joskus tulevaisuudessa... Ehkä!

      Riesaa ei näytä leikkaus mitenkään haittaavan, ja nytpä ainakin tiiän, ettei tapahdu mitään vahinkoja. Tosin ei sitä ole koskaan näyttäny tytöt kiinnostavan, ei edes kiimaiset o.o Nyt kun se pääsi taas kotiorjansa kanssa asumaan se syö ku hevonen, koko ajan kupilla huutamassa! xD

      Kiitos kommentista <3

      Poista

Penni ajatuksistasi.