Hautuumaa

On ollut ihan tyhmä lauantai, joten tässä iltasella tuli mielihalu tehdä jotain mukavaa.

Löhösin nojatuolissa peitonmutkassa yöpaita päällä, kuten olin oikeastaan tehnyt koko päivän, ja yhtäkkiä nousin ylös, laitoin musiikkiin lisää volaa, puin ja meikkasin ja pistin peruukin sekä piilarit päähän, otin lumisadepallon ja kameran ja jalustan, ja lähdin ulos.

Kävelin vanhalle hautausmaalle, sinne on ihan lyhyt matka.

Otin vain muutaman kuvan, koska jostain syystä hautausmaalle tullessani minulle iski hyvin selvä tunne, että minua tarkkaillaan, ja tuli epämukava ja ahdistava olo. Päätin kuitenkin, että pakko niitä kuvia nyt on ottaa, kun kerran tulin, joten pystytin jalustan ja napsin äkkiä muutaman sieltä täältä.

Uskon vahvasti kummituksiin, enkä ole koskaan niitä erityisemmin pelännyt, mutta nyt oli kyllä pakko myöntää itselleni, että pelotti. En tiedä, mistä se sitten tuli. Mietin sitä, kuinka vanhoja hautoja tuolla on, ja miten kukakin niistä ikivanhoista ruumiista on elänyt ja kuollut. Pohdiskelin myös kirkon pimeitä ikkunoita tiiraillessani, että onkohan sinne lattian alle haudattu ketään, kuten ennen vanhaan oli tapana.

Sain kuitenkin jokusen kivan (spookyn!) kuvan lumisateessa, vaikka tuuli tekikin peruukille ja helmoille tepposet.

Kotona Riesa halusi vielä ehdottomasti kuvaan. Katsokaa nyt kuinka se nauttii kameran edessä olemisesta. For realz.




Tiedän vallan mainiosti, että olo on paljon parempi, kun tekee jotain, eikä vain mökötä. Silti on niin hemmetin vaikeaa päästä liikkeelle, saada aikaiseksi, aloittaa. Olen kuitenkin ihan pikkuisen taas piirtänyt tänään sitä kritiikkitehtävä/muistikirjaa varten. Ihan pikkuisen siivonnut. Ihan pikkuisen käynyt ulkona. Voisi mennä huonomminkin. Vaikka ranne onkin ihan kipeä, hiirikäsi, koska olen istunut liikaa koneella.