Vastaukset

Vastaan siinä järjestyksessä kuin ovat tulleet!




Mitä haluat tulevaisuudelta?

Suurin haaveeni on asua kotona, paikassa jossa vartuin. Haluan pitää sen talon ja ne maat, repiä leivän itselleni jostain sieltä, nähdä kuinka pystyn muuttamaan kaiken omakseni ja elämään juuri sillä tavalla kuin minä itse tahdon. Haluan tehdä taidetta ja käsitöitä, kokeilla erilaisia juttuja ja materiaaleja, puuta, luuta, nahkaa... Haluan oppia, miten hoitaa käytännön asiat, ja haluan vahvistua niin, että pystyn siihen kaikkeen. Jonain päivänä vielä.

Minulla on myös sellainen haave, että tahtoisin Kiinaan. Mielelläni olisin siellä pidemmänkin aikaa, vaikka vuoden, haluaisin opiskella kiinaa ja kulkea siellä eri paikoissa. Haluan nähdä kaupungit, maaseudun, haluan vaeltaa vuorilla ja jutella ihmisten kanssa. Minulla on jokin sellainen yhteys Kiinaan, olen aina tuntenut vetoa sinne. Uskon, että olen jossain edellisessä elämässä asunut siellä.


Missä koulussa opiskelet ja mitä opiskelet?

Olen Limingan Kansanopistossa kuvataidelinjalla. Kierrän maalauksessa, grafiikassa ja kuvanveistossa aina muutaman viikon kerrallaan kussakin. Koulu on kansanopisto, siis maksullinen, eikä varsinaisesti valmista mihinkään. Tämä vuosi on minulle kuntoutusta ja itseni löytämistä varten.


Lempiväri?

Vaihtelee vihreän eri sävyissä. Jokunen vuosi sitten se oli myrkynvihreä. Sitten armeijanvihreä. Sitten mintunvihreä. Sitten turkoosinvihreä. En itse asiassa tiedä, mikä se tällä hetkellä on.


Lempiruoka?

Taitaa olla edelleen se (isän tekemä) hirvikäristys, samoin olisin vastannut jo 5-vuotiaana! Jokin siinä maussa vain on niin kotoisaa, se on aivan siellä lapsuudenmuistojen ytimessä, samoin kuin karjarehun tuoksu ja puukiukaan pauke.


Lempi TV-sarja?

En ole koskaan harrastanut sarjoja, en muista oikein koskaan seuranneeni niitä telkkarista nuorempanakaan. Poikkeuksena tietenkin Muumilaakson Tarinat... Mutta nyt, kun niitä voi maratoonata koneelta, olen hieman kunnostautunut, ja tuijotellut muunmuassa Supernaturalia ja Buffy Vampyyrintappajaa. Siinäpä ehkä ne lempparit.


Lempikappale?

Tämä kysymys tuntuu usein olevan ihmisille ihan hemmetin vaikea, mutta minä osaan välittömästi kertoa sen the kappaleen, joka ei koskaan tule poistumaan sydämestäni.

Kyseessä on tietenkin Deine Lakaien - Return

Olen kuunnellut tätä kappaletta niin paljon, että äitikin tuntee sen jo hyvin. Ja syy, miksi se on niin peruuttamattomasti kaivertunut minuun, on se, että A kuunteli sitä eläessään, ja minä pikkuinen Miss Chaos muistan sen hämärästi jo niiltä ajoilta. Jonkin aikaa A:n kuoleman jälkeen, kun löysin tämän taas, se totisesti ravisteli, muistan esimerkiksi kerran, kun makasin ulkona vesisateessa tätä kuunnellen, ja mikään musiikki koskaan ei ole tuntunut samalta.


Mitä romantiikka tarkoittaa sinulle (kokonaisuudessaan)?

Ihan käsittämättömän vaikea kysymys, ooämgee! Olen pohtinut tätä päiväkausia, keskustelin asiasta jopa Haltiapojan kanssa. Mitä ihmettä se romantiikka noin niinkuin ihan oikeasti on?! Onko se niitä kuuluisia "pieniä asioita" ja kliseitä? Onko romantiikka sitä kun katsoo toista silmiin ja vain tietää? Onko se sitä, kun vielä 60 vuotta myöhemminkin istutaan käsi kädessä puutarhakeinussa tai jotain?! MITÄ SE ON??!!! Ja kaikkein pahinta, lisäsit vielä loppuun tuon "kokonaisuudessaan", eli nyt pitäisi keksiä jokin hieno ja tyhjentävä vastaus xD

Kiitos kysyjälle tästä, sait pääni ihan lopullisen solmuun ja rikki.


Muistokkain seikkailu?

Tuli heti mieleen se ensimmäinen "iltalenkki" M:n kanssa. Kutsuimme noita seikkailuja iltalenkeiksi. Asuin vielä emon kanssa, ihan Rovaniemen keskustassa, ja M ei ollut vielä muuttanut Ouluun. Kerran kesäiltana keskiyön aikoihin M vain soitti "hei lähdetäänkö lenkille" ja minä tietysti lähdin. Käveleskelimme keskustassa siellä täällä, istuskelimme bussipysäkillä syömässä suklaata tai jotain, kolmelta äiti soitti ja käski kotiin. Minä intin sille puhelimessa vaikka kuinka kauan, että menen M:n luo yöksi, en voi tulla vielä, on kaikki ihan kesken. Lopulta se suostui.

En edes muista, missä kaikkialla seikkailimme. Neljän aikoihin, kun aurinko nousi, istuimme Jätkänkynttilän sillalla vilkuttelemassa aikaisille töihin menijöille. Sen jälkeen juttelimme rannalla joidenkin tyyppien kanssa, joilla oli myös mennyt ilta pitkäksi. Aamulla yhdeksältä hiippailin kotiinpäin, mutta en uskaltanut mennä vielä kotiin, koska tuumasin, että äiti saattaa nukkua vielä, joten istuskelin yläkerran häkkivarastoilla tunnin verran, ennen kuin menin. Kerroin emolle ihan tohkeissani, että olimme seikkailleet koko yön, ja muistaakseni äiti oli ihan ymmärtäväinen.

Mitään kovin erikoista ei tapahtunut siis, mutta jostain syystä tuo kesäyö oli yksi elämäni parhaista öistä.

Kenties hurjin seikkailuni olikin sitten se, kun lähdin 16-vuotiaana yksin Tampereelle, outoon kaupunkiin, elämäni ensimmäisille festareille Sauna Open Airiin, jossa tapasin silloista nettituttuakin. Kyllä vanhempia hirvitti. Mutta ei se nettituttukaan sitten ollut kirvesmurhaaja, eikä kukaan raiskannut tai huumannut minua festareilla, enkä edes eksynyt suuren Tampereen sivukujille kuolemaan.

Näin siellä muunmuassa Type O Negativen

Kumpi maailma: Harry Potter vai LOTR?

Keskimaa!


Ja mikä olisit valitsemassasi maailmassa? Miksi?

Olisin Hobitti. Mikään muu fiktiivinen maailma ei viehätä minua niin paljon kuin Kontu. Juuri sellainen paikka, jossa tahtoisin asua. Minulla olisi pieni kodikas hobittikolo ja iso runsas puutarha ja iso tyytyväinen maha.


Makea vai suolainen ruoka?

Minulla on kyllä melko kyltymätön makeannälkä, mutta jos jompikumpi pitää valita, otan silti suolaisen.


Lempi piirretty/animaatio?

Jos nyt niitä Muumeja ei lasketa niin... Kaunotar ja Hirviö kenties.


Entä anime ja manga, katsotko, luetko ja miksi?

Olen yrittänyt kyllä, mutta jotenkin ne eivät ihan hirveästi iske. Lempianime on Princess Mononoke, tykkäsin myös Neon Genesis Evangelionista sekä sarjana että leffasarjana. Muuten en ole niitä kovinkaan jaksanut katsoa. Death Notea on aina hehkutettu niin hirveästi, mutta en jaksanut katsoa sitä ihan loppuun asti, ja samoin on käynyt parin muunkin sarjan kanssa. Ei vain kiinnostus kestä. Mangaa olen lukenut muutaman, taisi kaveri joskus lainata Hellsingiä kokeilumielessä, ja olihan se ihan jees, mutta en innostunut. Omistan kuitenkin itse mangana sitä Evangelionia, ostin aikoinaan kirpparilta, en vain ole jaksanut kauheasti niitäkään lukea.


Millainen on uskontosi?

Katson olevani pakana. Eklektinen pakana kenties. Minua kiinnostaa monikin pakanuuden haara, kuten Suomen muinaisuskonto, shamanismi ja druidismi, sekä noituus, mutta en ole varsinaisesti vielä tutkinut mitään niistä kovin paljoa, tai tehnyt mitään konkreettisia muutoksia elämääni niihin liittyen. Käytän kristalleja ja tarotkortteja, ja haluaisin tehdä itselleni puusta riimut.

Uskon jonkinlaiseen suureen voimaan, tuonpuoleiseen, henkiin, jälleensyntymään, ihmismielen voimaan, mutta en ole vielä saanut minkäänlaista varmuutta mistään. Olen saanut jonkinlaisen yhteyden henkioppaaseeni, mutta en ole vielä varsinaisesti työskennellyt sen kanssa. En juurikaan tee töitä näiden asioiden eteen, ja joskus se vähän vaivaa minua.


Oletko koskaan saanut ikäkriisiä, jos olet niin mitä silloin ajattelit?

Ainakin silloin, kun täytin 18, muistan kriiseilleeni sitä, että minun pitäisi yhtäkkiä olla muka jotenkin aikuinen. Onneksi ei tarvinnut olla.


Lempikukkasi?

Tykkään lumpeenkukista ainakin. Ja lootuksista. Ja mustista orkideoista.

Lempilukusi?

Kenties 8.


Lempi asusteesi?

Kaikki 4 hopeasormustani. Pietarista ostettu kaulakoru. Kristallikaulakoru. Säärystimet.

Millainen elämä on hyvä elämä?

Sellainen, että saa olla rehellinen itselleen ja muille, toteuttaa itseään ja unelmiaan, ja uskaltaa olla rohkea ja onnellinen.


Jos sinun pitäisi antaa jokin ohjenuora toisille elämää varten, mikä se olisi?

Tee tismalleen sitä, mitä rakastat. Jos teet jotain paskaa koko ikäsi, olet kuusikymppisenä katkera, ja sitä katkeruutta sitten levität jälkipolville. Ja aina on mahdollisuus muuttaa elämä parempaan suuntaan, vaikka sitten keski-iän kriisissä, tai 80-vuotiaana, mutta kannattaa pyrkiä sitä parempaa itseä kohti jo nuoresta pitäen. Kuunnella itseään ja olla rehellinen itselleen.


Mitä teet, kun sinun on paha taikka hankala olla?

Minulla on mantra, jota hoen päässäni joskus, kun pelottaa. Myös muut mielikuvaharjoitukset ja itsesuggestiomenetelmät auttavat, kun ahdistus tai paniikki todella iskee. Syön lohturuokaa. Mökötän. Halailen pehmoleluja ja kisua. Ahdistuksen iskiessä on myös hyvä jutella jonkun kanssa, melkein kenen tahansa, puhelimessa tai kasvotusten.


Millaista on asua uudessa kaupungissa, kuinka viihdyt siellä?

Yksinäistä, mutta tykkään kyllä Limingasta ja koulusta. Olen vähän alkanut tutustua koulussa ihmisiin, pikku hiljaa. Asun ihan keskustassa, kauppa on aivan lähellä, ja täältä löytyy muutenkin kaikki tarvittava: apteekki, kirjasto, terveyskeskus. Käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla kerran viikossa, ei tarvitse Ouluun asti lähteä. Täältä löytyy ihan mukavaa maisemaa, maatiloja lähistöllä, maitoauto tulee usein vastaan koulusta kotiinpäin kävellessäni, mutta tosiaan kun joka paikassa on vain peltoa peltoa peltoa, minulla on jatkuvasti ikävä Lapin metsiä...


Tykkäätkö uudesta koulustasi?

Koulussa on ihan jännä tunnelma. Ihmiset ovat omituisia, jokaista kohdellaan samalla tavalla, opettajat ovat ihan erilaisia kuin missään muualla, ja tekemisen meininki on selvästi läsnä. Kyllä me välillä löhöämme sohvilla silmät ristissä ja ulisemme, kuinka väsyttää eikä jaksa, mutta yleensä kaikilla on ihan mukava tehdä kaikkea, ja homma toimii. Opin paljon uutta ja jännää, ja kouluun on mukava nousta lähes joka aamu. Välillä on vastustuskausia, ja välillä helpompia.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Itseni toteuttaminen, itseni ylittäminen, pelkojen selättäminen, uusien jännien asioiden tekeminen ja oppiminen, kotona iskälässä oleminen, kissan kehräys naamaani vasten, sielunsiskoni M:n kanssa jutteleminen, Haltiapojan halaaminen, spesiaalihetket perheenjäsenten kanssa, saunominen, inspiroivien ihmisten tapaaminen.... On paljon kaikkea!


Kahvi, tee vai kaakao?

Olen taas tykästynyt teehen. Välillä oli vuosi, etten jaksanut sitä oikein juoda. Kahvia en juo koskaan, kaakaota joskus. Nyt olen ryystänyt paljon glögiä.


Osaatko neuloa? Jos osaat, sujuuko mitkä kaikki työt?

Enpä oikein, mitä nyt ala-asteella käsityötunneilla säälittävästi räpelsin. Kaulahuivin ehkä osaisin tehdä!


Minkä värisessä vaatteessa et tunne/tuntisi oloasi omaksi?

Ruskea on ehkä se kaikkein pahin. Punainen on kyllä sellainen myös. Tuolta ihan viimeisestä vastauksesta näet, että kyllä sitä punaista ja jopa keltaista on päälläni nähty, mutta harvemmin totisesti. Nykyään ei ehkä menisi kumpikaan. Toisaalta nykyään en enää karsasta beigeä niin pahasti kuin ennen.


Miksi aloitit bloggaamisen?

Voihan venäjä, kun muistaisi. Se oli syksy 2010, olin edellisenä keväänä muuttanut yksin asumaan, ja olin hyvin hyvin yksinäinen ja masentunut. Ehkäpä blogi oli sellainen tapa saada jonkinlaista kontaktia ulkomaailmaan. Muistaakseni se edellinen kesä oli juuri se elämäni kamalin kesä. Tai sitten se oli vasta 2011. Noita pahimpia masennusaikoja on kovin hankala muistaa. Blogi oli työkalu käsitellä identiteettiäni, sanoisin näin.


Mikä on lempigenresi kirjoissa?

Kauhunovellit. Niitä minulta lötyy hyllystä vaikka kuinka monen kirjan verran.


Entä lempikirjasi?

Kenties se Sormusten Herra. Onhan noita loistavuuksia tullut luettua. H. P. Lovecraftin tuotanto on myös hyvin tärkeä.


Mainitse pari/muutama mielestäsi kaunista nimeä

Aino, Mielikki, Sigrid tulivat nyt ensimmäisenä mieleen.


Nolointa, mitä olet tehnyt?

Hmmm, tjaa-a... Kakkasin lattialle kerran pentuna, olin jo aika iso. Yritin pieraista koska pierut on hauskoja höhöhö. En viitsi selittää sen yksityiskohtaisemmin. Ei oikein tule mieleen mitään supernoloa. Joo jotkut ehkä pitivät nolona joitakin yläasteen tempauksiani - tai siis minun ja M:n tempauksia - mutta pyh.


Kulta vai hopea - vai kenties pronssi?

Hopea totta totisesti. En nykyään enää välttele kultaa samalla tavalla kuin ennen, mutta en silti niinkään pidä siitä, tahi pronssista.


Sanotaan, että timantit ovat naisen parhita ystäviä. Oletko samaa mieltä? Jos et, mikä on mielestäsi tuo nk. "naisen paras ystävä"?`

Naisen paras ystävä on toinen nainen. Naiset auttavat toisiaan tilanteissa, joissa mies tai kukaan/mikään muu ei voi auttaa. Vain toinen nainen voi olla niin ymmärtäväinen ja läheinen ja lojaali ja tärkeä. Edes kissa ei ole yhtä tärkeä.


Miten pukeutumistyylisi on kehittynyt, pienestä lapsesta nykyaikaan asti?

Jätin tämän kysymyksen tänne ihan loppuun, koska päätin vastata tähän suuren kuvasaaliin avulla, mikä on hankalaa, koska en fiksuna ennen järjestänyt kuvia aikajärjestykseen kansioihin, ja ne ovat vähän miten sattuu... Täytyy muistin varassa mennä.

Lapsuudesta löytyi nyt tähän hätään tämä kuva minusta ja emosta! Muuten minulla ei sitten oikein olekaan, varhaisteini-iästä ja siitä eteenpäin myöskään.

Suurin piirtein vitosluokalla minua alkoi oikeasti kiinnostaa, mitä pistän päälleni, siihen  mennessä äiti oli saanut ostaa mitä halusi. Tuolloin minulla oli violetit samettihousut, paksupohjakengät ja vaaleanpunainen toppatakki, olin mielestäni upea.

Kutosluokalla musta alko kiinnostaa minua, mutta en vielä silloin saanut mustia vaatteita. Koulureppuni oli vaaleansininen, samoin pitkä toppatakkini, ja se ärsytti minua. Syksyllä otetussa koulukuvassa päälläni on vaaleanruskea villatakki, mutta sen jälkeen en ole ruskeasta välittänyt.

Vasta seiskaluokalla aloin hamuta mustaa oikeasti. Löysin jostain emon vanhan mustan neulepaidan, joka oli minulle hieman iso, ja sain haltuuni mustan T-paidan, jossa oli sellainen nolo lohikäärmeen kuva. Veli oli ollut vaahtobileissä, ja sieltä lähtiessä vetänyt päälleen väärän paidan, itselleen aivan liian pienen, hieno tarina siitä, miten lempipaitani minulle päätyi. Ostin Body Shopista mustan kajalin, joka mielestäni maksoi ihan hulluna (8 euroa) ja ollessani Oulussa emon tykönä - äiti asui silloin siellä - löysimme minulle kirpparilta pitkän nahkatakin. Nahkatakin ostaminen oli äitin idea, koska äiti on sillä tavalla aika cool. Ostin sieltä kirpparilta myös tummanvihreää kynsilakkaa, ja pikku babybat-lookkini oli valmis.

Kasiluokalla värjäsin tukkani punaiseksi.

Seuraava kuva on ehkäpä vuodelta -06 tai -07. Minulla oli edelleen punainen tukka, johon olin askarrellut pari ihan hemmetin rumaa rastaa, ja mad makeup skillz. Tykkään edelleen tuosta ilmeestä (Lauri Tähkä?!). Asuin tässä vaiheessa jo kaupungissa emon kanssa, se oli muuttanut takaisin Rovaniemelle, ja kävin lukioa.

Tuossa lukioaikoina kokeilin myös ruskeaa tukkaa. Se rakas nahkatakki alkoi olla jo sopiva, kun se oli ostaessa ollut liian iso.

Sitten kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä lyhyttä tukkaa, ja värjäsin sen mustaksi.

Vaan en jaksanut mustaa kovin kauan. Etutöyhtö sen sijaan pysyi monta vuotta, kuten voitte tulevista kuvista todeta.

Joulu -09.

Tuolloin lempivärini oli se myrkynvihreä, tämä tähtipaita lempipaitani.

Keväällä -10 muutin yksin asumaan. Seuraavista kuvista voi todeta, kuinka saakelin sekainen se kämppäni aina oli. Itse asiassa se oli paljon pahempi, kuin kuvista voisi luulla. Niin ja kameranikin on ollut todella onneton.

Joskus silloin aloin vaalentaa tukkaa, ja kiinnostuin ensimmäistä kertaa pastelliväreistä sekä söpöilystä.

Saatoin välillä innostua vähän liikaakin.

Keksin kerrospukeutumisen, sinä talvena oli kovasti kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Omistin kokonaista kolme punasävyistä vaatekappaletta joskus! Housut, topin ja korsetin. En omista enää. Etutöyhtö yhä voimissaan.

Yksi ihan ensimmäisistä lolitayritelmistäni, eikä siitä ole tämän parempaa kuvaa. Aika kamalahan se kyllä oli. Varmaan Halloweenin aikoihin noista ilmapalloista päätellen.

Seuraava taas on sitä ihan perustyyliäni, jota voisin käyttää tänäkin päivänä.

Mutta värikokeilut olivat tämän aikakauden juttu.

Sitten värjäsin tukan ensimmäistä kertaa violetiksi. Tämän jälkeen se oli vaaleana taas jonkin aikaa.

Ja syksyllä 2011 muutin yhteen exän kanssa. Vielä on etutöyhtö.

Kokeilin kulmakarvojen sheivausta (ja niiden kökösti piirtämistä), hankin kissan.

Menin ensimmäiseen lolitamiittiini.

Muistan hyvin, että tuolloin pidin todella paljon kaulakoruja, röykkiöittäin. Sitä taas en muistanutkaan, että minulla on ollut noinkin paljon ihan omaa hiusväriä näkösällä.

Kevättalvella -12 menin toista kertaa osastolle, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Nämä hopeatöppöset ovat tärkeä muisto tuolta ajalta, ostin ne silloin eräältä osastotoverilta.




Silloin leikkasin etutukan ja hankin suoristusraudan. Tämä raitainen kesämekko oli lempparini.

Osastolta pääsin huhtikuun lopussa. Olin kylläkin edelleen melko heikossa kunnossa, ja kaikkein hoikimmillani, reilusti alipainoinen.

Joskus siinä keväällä/kesällä kävin Oulussa M:n tykönä, ja seurasi värejä värejä! Elämäni tähän mennessä ainoa keltainen asukokonaisuus. Ostin siellä ollessani kirpparilta keltaisen hameen jostain kumman syystä, ja lainasin M:n raitahupparia. Myös mintunvihreän laukun ja kukalliset tennarit kirpparoin muistaakseni sillä reissulla.

Tunsin selvästi voimieni palautuvan pikku hiljaa. Se oli hyvä kesä. Kävimme silloin emon kanssa siellä Pietarissakin.

Loppukesästä alkoi tämä hemmetin värjäyskierre, kun innostuin sinivioletista tukasta. Seurasi lisää värikästä pukeutumistakin.

Noihin aikoihin erosin exästäni, mutta muutimme erillemme vasta paria kuukautta myöhemmin.

Seuraava kuva voisi esittää ensimmäistä mori kei -asuani, vaikka en tuolloin tiennytkään mitään kyseisestä tyylisuuntauksesta. Ajattelin olevani kummitus.

Syksyllä sitten muutin taas yksin asumaan, tosin kissan kanssa. Se syksy ja talvi olivat jälleen todella rankkoja, mutta onneksi oli kissa!

Sinä talvena leikkasin tukan päältä ihan lyhyeksi. Se oli taas hetken aikaa vaalea, mutta värjäsin sen pian violetiksi jälleen, tosin pastellisemmaksi. Hankin myös nämä uudet lasit.

Ja sen enempää kuvia en jaksakaan laittaa, kevään 2013 jälkeisistä ajoista löytyy ihan tarpeeksi kuvia blogistani jo muutenkin. Käytin vielä silloin aika paljon niitä pastellivärejä, mutta tässä viime aikoina ne ovat jääneet melkein kokonaan pois. Kenties nekin palaavat vielä!

Sen jälkeen olen ajautunut liehuvampaan ja noitamaisempaan suuntaan, maanläheisempiin väreihin ja kerroksellisuuteen.




Ja siinäpä oli tämä vastauspostaus, joka jotenkin vei päivästäni monta tuntia, vaikka kuvittelin, että nopea homma. Aina saa kuvitella! Vanhojen kuvien etsiminen on aina aikaavievää ja työlästä.

Kiitoksia vielä kaikille kysyjille! Tehdään tämä joskus uudestaankin.