Finally

Olen ollut viime aikoina vähän heikossa kunnossa, kuten blogistani nyt nokkelimmat ovatkin havainneet. En ole jaksanut oikein mitään, ja koulussa käyntikin on ollut vähän niin ja näin, erityisesti nukkuminen on ollut perseellään. Päätin, että pidän suosiolla viimeisen kouluviikon lomaa, ja lähden jo nyt iskälään rentoutumaan. Siellä ei ahdista. Otan kisun, pakkaan kaiken ja raahaudun viimeisillä stressin polttamilla voimillani sinne. Onneksi saan kyydin, ihanaa, bussissa ja junassa matkustaminen ovat niitä asioita, jotka minua erityisesti stressaavat. Ja juuri nyt en jaksa. Ja Magiatäti tulee hakemaan minua kotoa, niin ei tarvitse matkalaukkua ja kisulootaa muutenkaan raahailla ympäriinsä.

Olen paketoinut muutaman lahjan, yhdessä niistä lukee "mulle" kuten joka vuosi. Ostan aina itsellenikin jotain, paketoin sen, kirjoitan noin. Se on mukavaa. En avannut lainkaan pakettia, jonka hain eilen postista. Joten vaikka tiedänkin, mitä siellä on, en vielä tiedä, miltä ne jutut tarkalleen näyttävät ja tuntuvat. Tiedän, että kuusen alla on joka vuosi ainakin yksi rakkaudella hankittu lahja, kun hankin sellaisen itselleni. Vaikka saan minä rakkaudella hankittuja lahjoja perheeltäkin, totta kai. Haltiapoika tuskaili viikkokausia ja valitti, ettei löydä minulle mitään, mutta yritin rohkaista, että ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Ilmeisesti se lopulta löysi jotain. Äitille ja sielunsiskolle on kaikkein helpointa hankkia lahjoja, siksi kai minä vahingossa ostin M:lle kaksi lahjaa. Iskä ja veli tyytyvät (osittain itse tehtyihin) herkkuihin, tai saavat luvan tyytyä ainakin, koska en minä niille mitään osaa koskaan ostaa.

On sellainen stressiolo, kun tuntuu, että pitäisi tehdä kaikenlaista. Tykkään jouluhommista, ja hössötyksestä, mutta miksi stressaan samalla? Ei kukaan oleta minun tekevän kaikenlaista. Haluan silti. Äääh ihan tyhmää.

Pakkaaminen ja reissaaminen on stressaavaa. Jokohan olen tarpeeksi monta kertaa senkin tämän blogin historian aikana maininnut?

No niin kuitenkin joo, en varmaankaan joululomalla postaa mitään. En vietä aikaa netin ääressä, paitsi ehkä jos olen äitillä kylässä jossain vaiheessa, siellä on kelvollinen yhteys. Vaan tuskinpa sielläkään viitsii alkaa kirjoittelemaan.


Nyt menen vain iskälään, viikon päästä eli 19. päivä on minun ja Haltiapojan vuosipäivä. Silloin olen varmaan viikonloppuna kapungissa, käymme Hobitissa (jossa märisen silmät päästäni) ja jotain, ja 20. päivä äitin tykönä on kylässä sukulaisia, joita pitäisi käydä katsomassa. Jossain siinä vaiheessa serkkutyttö V pyllähtää pohjoiseen junalla tsukutsuku ja menemme taas iskälään, Haltiapoika menee kai silloin vielä pohjoisemmas. Kenties välipäivinä olen äitilläkin yötä. Uuden vuoden olemme varmaan vaihteeksi iskälässä, V lähtee takaisin etelään ja Haltiapoika tulee kanssani. Ja niin, sellaista.

Toivottavasti tammikuussa jaksaa paremmin kouluhommia ja muutenkin. Iskälässä pitäisi ainakin pystyä nukkumaan aivan erityisen hyvin ja paljon, jos vanhoihin kokemuksiin on luottaminen.


Piirsin eilen toisen omakuvan. Kaikki selän takana seisojat kommentoivat, että näyttää Maleficentilta. Piti vielä fiksata suuta, kun tuli vahingossa kiero, mutta en sitten jaksanutkaan. Ihan sama.

Vielä pitäisi muka aamulla jaksaa käydä koulussa, on maalausjakson viimeinen päivä, pitäisi käydä näyttämässä opettajalle työt ja ottaa siltä arvosana opintokirjaan. En jaksa en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa en jaska em jaksk enajs k

Siivosin kyllä eilen kaiken oman roinani pois. Arvosanat pystyy hakemaan toistekin. En jaksa.

Tuli hyvä mieli, kun paketoin lahjoja viimeisillä lahjapaperin palasillani. Yritän miettiä sitä hyvää mieltä, joulun hyvää mieltä. En mieti stressiä turhuuksista ja ahdistusta tyhmyyksistä. Yritän nukkua vähän. Kyllä tästä hyvä tulee. Oikein hyvä. Ja pohjoisessa on luntakin. Ja minulla on jo hirveä hinku savusaunaan.




Hyvää joulua rakkaat lukijat. Syökää paljon namia ja halikaa paljon rakkaita ja saunokaa ja kikattakaa.

Yule blessings.


Ensi vuoteen!