Ghost business

Ei minulla loppujen lopuksi kauhean paljon ole kerrottavaa siitä yökoulusta, joka pidettiin 20. marraskuuta. Se on kuulemma ollut jokavuotinen traditio, ja nimenomaan pimeään aikaan aina, ja joka kerta jotain kurjia, negatiivisia aiheitakin on ollut. Tänä vuonna teemana oli kummittelu, mikä itsessään on jo vähän positiivisempi aihe, ehkä? Mutta pelottavuuksiahan siitä tietenkin saatiin aikaiseksi.

Yökoulun ideana on siis se, että iltapäivän ja illan aikana oppilaat ryhmissä toteuttavat omia eeppisiä ideoitaan aiheeseen liittyen, oli se sitten mitä tahansa. Jos jotain materiaaleja täytyy hankkia, se jää opettajan hoidettavaksi paria päivää aiemmin. Minun ryhmäni oli maalauskurssilla silloin, joten olimme maalausluokassa ja maalauksen opettajan kanssa.

Minä olin ideoinut jo etukäteen monenlaista, ja raahasin kotoa mukaan jotain rekvisiittaakin varmuuden vuoksi. Kehittelimme siinä niitä minun ideoitani eteenpäin, muutimme sitä aika paljon, ja lopulta saimme aikaiseksi jonkinlaisen lyhyen esityksen, jonka rakensimme ulos joen rannalle. Olen ryhmästämme kovin ylpeä, meillä oli omaperäinen ja hyvin toteutettu juttu. Ja ehkäpä kaikkein masentavinkin.

Se kuolinnaamio, joka oltiin tehty naamastani jo muutamaa päivää aikaisemmin, oli se sysäys, mistä sain idean koko hommaan. Halusin järjestää hautajaiset, omat hautajaiseni. Tuumasin, että rakentaisimme sille naamiolle ruumiin ja minä itse voisin sitten kummitella ruumiini äärellä. Päädyimme lopulta tulokseen, että on paljon helpompi olla rakentamatta sille ruumista, ja vain pistää elävä ihminen makaamaan se naamio kasvoillaan.

Ihmettelen vieläkin tätä naamaa, se on minulla tuolla pöydällä ja tuntuu tosi omituiselta ottaa se käteen ja pyöritellä ja katsella omia kasvoja ulkopuolisen näkökulmasta. Ja se hymyilee! Sain siis todisteen siitä, että kun pidän kasvoni rentona, minulla ei ole resting bitch face. Todellakin iloinen yllätys.

Ja näin loimme illuusion minusta makaamassa kuolleena.

Loppujen lopuksi meillä oli kasassa jonkinlainen pakanallinen rituaalimeininki, jossa murhattu makaa jalustalla surevan kansan silmien edessä, ja murhaaja poltetaan elävältä. Tai jotain sinne päin!


Näin hienon murhaajan me sitten rakensimme:

Sen nimeksi tuli Romeo.

Opettaja oli super cool ja haki meille pitsoja jossain vaiheessa iltaa! Ja kokista ja suklaatiakin!

Tällaiset kuvat sain asustani, vaikka se vähän erilainen olikin sitten siinä esitystilanteessa ulkona kylmässä.

Seuraavassa kuvassa mukana myös meidän papittaremme, joka johti tätä hautajaisseremoniaa.

Romeo pääsi puuhun kiikkuun.

Kunnes paloi. Pitäähän sitä nyt jotain päästä polttamaan, kun kerrankin on lupa!

Minulla ei oikeastaan ole mitään kuvia niistä muiden ryhmien hommista.


Mutta tästä sarjislinjan opettajan kokoamasta videosta näkee yleistä illan tunnelmaa, kun lopuksi kierrettiin katsomassa kaikkien aikaansaannoksia. Osan meidän esityksestämmekin voi sieltä bongata.

Minä hiippailin kummittelemassa siellä, ihmettelin ruumistani, ja sitten osoitin Romeota huutaen "Murhaaja! Nyt saat palkkasi! Kirveellä minut tapoit. Oman siskosi." Kauhean iloista. Sitten avustaja sytytti murhaajan palamaan. Happy end!


Sana yökoulu oli kyllä vähän harhaanjohtava, koska pääsimme jo kymmenen jälkeen pois. Mutta jännää ja spookya oli!