tiistai 13. tammikuuta 2015

There is a light

Tjuu, se lääkäri oli eilen. Turhaan hermoilin. Minkäänlaisia tutkimuksia ei tehty, vaikka tavallaan juuri sitä varten sen ajan olin alun perin halunnut. Tajusin vasta myöhemmin, etten voi enää käyttää ehkäisyrenkaita endometrioosin hoitamiseen, ja päätin, että kerron myös siitä. Nyt koko tapaaminen oikeastaan menikin sen pohtimiseen. Päädyimme keltarauhashormoneihin, kuten olin vähän uumoillutkin, ja lääkäri sanoi, että kolmen kuukauden päästä voi joko uusia reseptin tai hankkia uuden ajan, jos ne eivät olekaan hyvät. Sitten voi tutkia tarkemmin ja pohtia, josko löytyisi vielä jokin vaihtoehto - vaikkapa kierukka, vaikka niitä ei yleensä synnyttämättömille laitetakaan. Sitten voi tehdä niitä lisätutkimuksiakin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että kyseessä on mitä todennäköisimmin endometrioosi, ei siis mitään vakavampaa tai muuta omituista.  Olo jäi ihan hyväksi.

Luin muuten, että erittäin kovat kuukautiskivut eivät ole normaali asia, ja ne tulisi aina tutkituttaa. Täh? Minun ymmärtämäni mukaan todella moni kärsii järkyttävistä kivuista ihan ilman mitään sairauttakin? Eikö se olekaan totta?


hood1

hood2

hood3

hood4



Hemmetti kun kyllästyin vänkäämään tukan kanssa. En jaksanut yrittää saada siitä jonkin väristä tai minkään väristä eikä ruskeaa tullut eikä mitään ja sitten annoin olla ja sitten päätin lopettaa värjäämisen kokonaan... ja sitten tuli ikävä turkoosia. Nyt on hyvä olla.






Tänään taas kävin hoitajalla. Se ilmoittaa minulle huomenna, jos saisin lääkäriajan kouluterveydenhuoltoon, koska psykiatrille ei saa. Se lääkäri sitten mahdollisesti kirjoittaisi minulle vähän sairaslomaa. En oikein osannut kertoa hoitajalle oloistani, kun en tiedä itsekään, missä mennään. Oli kauhean vaikeaa siellä. Olin ihan apaattinen, hoitaja kysyi ärsyttäviä kysymyksiä, joihin en olisi millään jaksanut enkä halunnut vastata, sitten ärsytti se, että hiljaa istumaanko minä nyt tänne tulin, sano edes jotain fiksua piruvie! Lopulta ignoorasin hoitajan kysymykset ja aloinkin vain selittää jostain ihan muusta, ja kerroin sitten siitäkin, että olin eilen neuvolan lääkärissä. Hoitaja kysyi, olenko raskaana. Aloin kikattaa hallitsemattomasti, siis raskaana, minä! Tuotapa ei olekaan kukaan ikinä ennen kysynyt muistaakseni.

Lopulta juttutuokiomme olikin ihan jees, vaikka en olisi millään jaksanutkaan miettiä kaikkia niitä juttuja, mistä se olisi halunnut puhua. Liian rankkaa. Helpompi tuijottaa Angelia ja American Horror Storya ja unohtaa kaikki. Katsoin toissapäivänä myös vihdoin ja viimein Dyyni-minisarjan tukanvärjäyksen lomassa. Se oli paljon uskollisempi kirjoille, kuin vanhempi elokuva, olihan siinä paljon enemmän aikaa juonen vivahteille.

Itkin taas lopussa, koska kaikki vain oli niin coolia ja vaikuttavaa. Yksi lempitarinoistani ikinä. Tahtoisin lukea ne kirjat taas, ja etsiä niitä muitakin kirjoja, ja toisten kirjailijoiden kynistä samaan maailmaan sijoittuvia tarinoita. En ole ihan varma, kuinka paljon näitä kirjoja oikein on olemassa, mutta olen kai lukenut vasta sen päätarinan, joka oli kolmessa osassa, ja jatko-osat sekä prequelit sun muut pitäisi vielä löytää. On olemassa myös toinen minisarja, joka on tehty niistä jatko-osista.


wii1

wii2

wii3

wii4

wii5


Noin piskuisen letin minun takatukastani saa aikaiseksi.

Öyh olen sitten ostanut juttuja. Hupullisen mekon H&M:stä ja samettisen etunyörillisen repalehelmaisen noitamekon fb:n goottikirppikseltä - repalehelma ei oikein erotu kuvissa, koska alla on toinen pitkä samettihame. Ostamisesta tulee niin hyvä mieli. Se vain on niin, sillä on helppo lohduttaa itseään, ja saada hetkellistä euforian tunnetta. Varsinkin, kun minun rahaongelmani siintävät vasta tuolla keväässä... Aaah on niin helppo tuudittautua tunteeseen, että kyllähän minulla on rahaa, ostetaan pois, varsinkin, kun ostaa muka niin halvalla. Eihän tämä paljoa maksa, en minä tästä mene vararikkoon. Saattaa kaduttaa parin kuukauden päästä, mutta mitä sitten, en jaksa ajatella niin pitkälle, ooooh mekko minunminunminun!




Jälleen loppukevennys. Sain niin hölmön kuvan Riesasta eilen.


DSCN4728


Tahtoisin ottaa joskus taas videotakin blogiin.


Niin ja vielä yksi cooli juttu. Ihan älyttömän monen megapikselin kuva avaruudesta.

8 kommenttia:

  1. Tosi nätti huppumekko! Ihanan mystinen :) Ja hauska Riesa, isoine silmineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kyllä, katselin näitä mekkoja jo varmaan monta kuukautta sitten, mutta jätin ostamatta, onneksi oli vielä <3

      Riesalla on pöllösilmät O_O

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä! Ihanaa olla taas oma itsensä <3 Tosin pituudet ärsyttää!

      Poista
  3. Ihan mahtavat hiukset noissa jälkimmäisissä kuvissa! Minipillerit (oletan, että sait sellaiset, koska keltarauhashormoni) on tosi jees, jää menkat pois (tai melkein olemattomiksi) ja ei siis menkkakipuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Toivon mukaan minipillerit sopii mulle, ja alkaa mielialakin kohentua! Ja ei todellakaan ole mikään ihan pikkuplussa tuo menkattomuus, saati kivuttomuus ooh \^^/

      Poista

Penni ajatuksistasi.