Voisinpa kirjoittaa otsikoksi melodian joka pyörii päässä

Patterit tohottaa täysillä, mutta istun koneella kahteen peittoon kääriytyneenä - toinen alavartalolla ja toinen hartioilla - palelen, sormet ihan jäässä, ja kun laitan kynsikkäät käteen, on minuutin päästä kämmenet ihan hiessä. Olo ei ole varsinaisesti kipeäkään, mutta voiko täällä muka oikeasti olla näin kylmä?

Tietokonetuoli hajosi muutama päivä sitten. Se oli alkanut narista omituisesti ja äänekkäästi jo monta viikkoa aikaisemmin, ja sitten yhtäkkiä se vain tuli murtumispisteeseensä ja lensin komeasti selälleni lattialle. Roskiin meni. Nyt istun älyttömän epämukavalla muovituolilla, jonka reunat painavat jos yritän olla jalat ristissä, kuten yleensä istun.

Äiti kuitenkin tilasi minulle HobbyHallista lipaston, se tuodaan kotiovelle, laitan sen keittiöön. Saan varmaan kaikki liinavaatteet sinne. Tällä hetkellä suurin osa niistä hengaa jätesäkissä...



Hmm valvoin koko viime yön, aamukymmeneen saakka, sitten nukuin kolme tuntia. En taaskaan tiedä, miksi valvoin. Muistan kuitenkin, että katselin aamusella kuuden ja kahdeksan välillä niin onnessani Princess  Peachien videoita, kuten teen varmaan joka ainoa kerta, kun valvon koko yön. Peachie on vain juuri sellainen persoona, jota tarvitsee siinä mielentilassa. Siitä tulee niin hyvä mieli, että itkettää.

En jaksanut eilen värjätä tukkaa, ja nyt kyllä tekisi kovasti mieli kuumaan suihkuun, kun pitäähän tukka kuitenkin pestä ennen shokkivärin laittoa, mutta hyrr en tahdo lähteä täältä peittojen alta, ja mietin jo valmiiksi sitäkin kuinka helvetisti paleltaa tulla suihkusta pois. On se rankkaa. Tulee sellaisia vilunväreitäkin välillä. Ehkä se johtuu vain univelasta. Tosin sama homma oli eilenkin.


Huomenna pitäisi jaksaa ja muistaa mennä lääkärille kahdeksitoista. On tosi tärkeää, että pääsen sinne, jotta voin jutella siitä endometrioosihommasta. Pelottaa kuitenkin, kun en tiedä, millaisiin tutkimuksiin voin joutua. Luulen, että ultraääneen ehkä, mutta se on kaikkein vähiten pelottava vaihtoehto. Ja sekin jännittää, kun tosiaan vaikuttaa siltä, että hormonaalinen ehkäisy oireiden hoitoon ei tule kysymykseen, koska saan niistä niin voimakkaita sivuoireita. Ehkäpä minun täytyy alkaa syömään keltarauhashormonia. Hormonit kuitenkin ovat tärkeitä, ei pelkästään kipujen hoidossa, vaan myös estämään endometrioosin pahenemisen. Tai sitten, entä jos minulla ei olekaan endometrioosi, vaan jotain ihan muuta? Ahdistaa tällainen.


Huomenna siis lääkärille, ja ylihuomenna hoitajalle. En oikein tiedä, voinko mennä kouluun. En osaa vielä sanoa, millainen olo minulla oikein on.



Niin ja tämä minun masiinani tuntuu olevan joka päivä hitaampi. Tällä on aina vain suurempia vaikeuksia saada aikaiseksi yhtään mitään. Pelkään vähän, että se kosahtaa kohta. Se olisi kyllä kamalaa, mitä minä sitten elämälläni tekisin?! Millä rahalla hankkisin uuden koneen?! YYYYYYYYYYH






Nyt tämä postaus jumittui tunniksi keskeneräisenä tähän, kun en osaa päättää sitä mitenkään. Mutta onhan minulla pari kuvaa.

Näin käy joskus.