IIIH

Minulla olisi tässä parit asukuvat ja sen sellaista.



Yhtenä päivänä uhmasin lumimyräkkää tällaisissa lolitavetimien tapaisissa.

Tässä näette yhden niistä kolmesta vaatekappaleesta, jotka tilasin itselleni joululahjaksi Sheinsiden alennuksesta, siis tuon superpehmoisen pörröisen korvallisen viitan.

Miksi tuota nyt sanoisi. En meikannut, en laittanut peruukkia, maiharit oli ja rimpsuneuletakki. Mutta ihan soma.


Olen tässä opetellut käyttämään tätä söpöisen väristä rastanippua, jonka ostin käytettynä jonkin verran ennen joulua. Eihän se minun omiin hiuksiini mätsää nyt lainkaan... ainakaan vielä...

Saatiin kuitenkin emon kanssa vaalennettua tukkaani sen verran, että enää se ei näytä naavalta. Ajattelin vielä tänä iltana lyödä siihen jotain väriä päähän. Jos jaksan. Ehkä huomenna sitten.

Eilen M päätti tulla luokseni yökylään, sopivasti, kaikeksi onneksi. Oli jälleen hyvinkin antoisat keskustelut, ja uskalsin pitkästä aikaa ottaa tarot-kortit esiin myös. Minulla on ollut jokin ongelma niiden kanssa, en ole halunnut katsoa niitä sitten jonkun syksyisen session kuukausia takaperin, enkä ole varma miksi. On ollut ihan sulkeutunut ja omituinen olo. Mutta eilen illalla nostin yhden kortin kertomaan mitä tuleman pitää. M:n ansiosta uskalsin.

Sitä on vaikea selittää. Mutta tuli heti paljon parempi olo, sellainen minä olo. Oma olo. Tuttu olo. Ei se omituinen ahdistusmakkara mikä olen ollut ihan liikaa viime aikoina. Olisipa oma sauna jossa istuskella yksin mietiskelemässä.



Tänään M:n lähtiessä takaisin Ouluun päin menin samaa matkaa keskustaan, vaikka en sitten ehtinytkään kirppikselle ennen kuin se meni kiinni. Löysin silti kivan jutun putiikista. Näytän sen joskus jossain asukuvassa taatusti.

Alan tottua näihin rastapötkylöihin. Ehkä ne ovat hieman liian pastelliset nykyiseen tyyliini, ja olenkin vähän suunnitellut jo pitemmän aikaa, että tahtoisin huovuttaa itselleni sellaisia juuresta ruskeita ja latvoista vihreitä paksuja höttöjä joskus. Jonain päivänä. Olihan tarkoitukseni antaa tukan kasvaa nyt oman väriseksi ja lakata värjäämästä... Mutta vitut! En jaksa vielä, tahdon hassun tukan takaisin! Joten samalla kun värjäsin emolta tukan, se sai vaalentaa minulta. Suunnitelmakin alkaa jo hahmottua, että jotta mitenkä sen tukan nyt taas kerran värjäisi. Saattaa olla, että sitten nuo rastatkin mätsäävät jo pikkuisen paremmin. Osittain. Ehkä. Tai sitten muutan mieleni vielä. Ehkä.


Tämä identiteettikriisi joka on tässä jatkunut lievänä jo kuukausikaupalla, välillä pahempanakin, siitä tämä tukkakriisikin on johtunut. En ole osannut päättää mitä tehdä sille. Enkä nykyään oikein osaa päättää sitäkään, minkä näköisessä lookissa minulla on itsevarma ja itseni näköinen olo. Enkä yhtäkkiä tiedä mistään mitään, kun yritän miettiä itseäni. Povailen, että tämä omituisuuksien kausi on johtamassa johonkin suurempaan oivallukseen itsestäni. Kenties. Kohta.

Kaikki liittyy kaikkeen, myös ulkonäköahdistukset kertovat muutoksen ajasta.



Tänään on hyvä päivä.







Loppukevennys, muistin piiiitkästä aikaa käydä Blingeessä ja blingasin yhden itsarin viime syksyltä.

Kawaii.