Minun blogi, saan postata niin monta itsaria kuin haluan (koska oli kuvia sekä kännykässä että kamerassa, kamerasta loppui akku kesken kaiken ja sitten tajusin että päärusetti puuttui ja nyt on paljon kuvia ja oli kovin sievä olo ja muokkaaminen on kivaa)!!
Ihanat nämä harmaat piilarit, mutta hieman epämukavat. Punaiset, jotka tilasin silloin samaan aikaan, ovat mukavammat.
Tänään oli yhdeltätoista hoitajalle taas aika. Mutta olin ottanut puolikkaan sellaisesta säälittävästä yhden milligramman melatoniinitabletista, joten herätyskello tahi muistutus eivät tehneet ihmeitä. Heräsin omia aikojani kymmentä vaille yksitoista, mutta ehdin, olin odotushuoneessa kahta vaille. Taisi olla uusi ennätys. En käsitä, miten ihmisolento voi olla näin herkkä kaikenmaailman lääkkeille.
Hoitajan kanssa jutustelu alkoi taas ärsyttää ihan älyttömästi, kun piti puida niin ärsyttäviä aiheita. Mutta ehdin onneksi kouluun syömään ja sain sitten koivuvanerilaattani valmiiksi. Otin muutaman vedoksen valmiista hommasta, tässä kuva kaikkein mustimmasta vedoksesta. Ärsyttää ihan simona nuo lipsahtaneet valkoiset viivat siellä täällä, kaarevaa viivaa on vaikea kaivertaa...
Että sellainen tuli. Huomenna otan eri värisiä vedoksia. Sitten aloitan uuttaa laattaa.
Nyt istun väri päässä (tein uusia sekoituksia!) mussuttamassa teeleipiä. Olen leiponut teeleipiä jo monta kertaa viimeisen viikon aikana, koska ihan paras iltapala. Varsinkin kun taikinaan tunkee fetajuustoa ja päälle ripottelee juustoraastetta. Ja tietysti iso motillinen uutta lempiteetä.
Huomenna on koulukuvaus, ajattelin keksiä aamulla jotain omituista päällepantavaa, jos vain nyt suinkin pääsen ylös. En taida ottaa melatoniinia tänä iltana.
Kuva vielä siitäkin, miltä taivas näytti tänään iltapäivällä.
Suspiriaa koska siksi.
Oho tuli pitkä ja sekava ja aikaavievä postaus, melkein tunti kesti tehdä tämä.
Tuosta lookista tulee vähän mieleen vanhan kotikylän aavemainen avohoitotapaus. Se oli sellainen nainen joka kulki kesät talvet pitkiä matkoja täysin päämäärättömästi valkoinen yömekko päällään. Talvisin ainoa asumuutos oli talvikengät, aina ei ollut takkiakaan. Siellä se vaelteli valkoiset jalat ja kädet välillä pakkasen puremista sinertävinä. En tiedä onko kyseistä henkilöä enää olemassakaan, mutta vähän kuin noissa kuvissa esiintyisi sen naisen aave : D Anteeksi outo ajatuspieru, inspiroivia kuvia!
VastaaPoistaArvostettava tarina! Kiitos tämän jakamisesta ^^ Tykkään hirmusti ajatuksesta, että voisin olla tuon erikoisen naisen haamu.
PoistaÄh, sellainen omituisuus ja kärsimys ja rappio kuulostaa aina teoriassa jotenkin hienolta ja runolliselta, typerää kyllä.
Tosi ihana asu! :)
VastaaPoistaKiitos kovin! Tykkäsin kans, aivan erityisen sievä olo oli ^^
Poistaihana olet :3
VastaaPoistaMie voisin kuvitella, että olet pienen tytön haamu, joka on lumileikeissä jäänyt odottamaan veljeensä, ja lopulta jäätynyt paikoilleen? oh kaunista
tuo video oli tosi hieno (MLP näkyy taustalla!)
tää on aika ristiriitaista, koska mie en meinaa saaha nukuttuu ees 6 milligramman melatoniini tabletin kanssa :d Noh perkules.
olet soma <:
Ooo kiitos, ja ihana kuvaus! Haamuilu on ihan just minun juttu <3 Thihi minun tyyny se siellä taustalla loistaa, samoin vessan oven päällä kuivuva pyyhe :D
PoistaJuu lääkeyliherkkyys on yksi miun supervoimista. En ole vielä kokeillut sitä neljäsosaa, kun on nukuttanut ihan tarpeeksi näköjään muutenkin viime viikolla. Ja jotkut ei pysty nukkumaan edes tujujen unilääkkeitten kanssa ;___;
Tattis ^^ <3