tiistai 10. helmikuuta 2015

Awfully sinister

Seuraavat kuvat kai sunnuntailta. Teki mieli pukea ja laittautua, ja menin sitten pitkälle kävelylle kun oli nätti sää. Omituinen lookki, en tiedä, miten tätä kuvailisi. Tuli kumminkin mieleen joku enkelin ja demonin risteytys.


sc7


sc6


sc5


sc8


sc4


sc1



sc12


sc11


sc9


Minun blogi, saan postata niin monta itsaria kuin haluan (koska oli kuvia sekä kännykässä että kamerassa, kamerasta loppui akku kesken kaiken ja sitten tajusin että päärusetti puuttui ja nyt on paljon kuvia ja oli kovin sievä olo ja muokkaaminen on kivaa)!!


video


Ihanat nämä harmaat piilarit, mutta hieman epämukavat. Punaiset, jotka tilasin silloin samaan aikaan, ovat mukavammat.




Tänään oli yhdeltätoista hoitajalle taas aika. Mutta olin ottanut puolikkaan sellaisesta säälittävästä yhden milligramman melatoniinitabletista, joten herätyskello tahi muistutus eivät tehneet ihmeitä. Heräsin omia aikojani kymmentä vaille yksitoista, mutta ehdin, olin odotushuoneessa kahta vaille. Taisi olla uusi ennätys. En käsitä, miten ihmisolento voi olla näin herkkä kaikenmaailman lääkkeille.

Hoitajan kanssa jutustelu alkoi taas ärsyttää ihan älyttömästi, kun piti puida niin ärsyttäviä aiheita. Mutta ehdin onneksi kouluun syömään ja sain sitten koivuvanerilaattani valmiiksi. Otin muutaman vedoksen valmiista hommasta, tässä kuva kaikkein mustimmasta vedoksesta. Ärsyttää ihan simona nuo lipsahtaneet valkoiset viivat siellä täällä, kaarevaa viivaa on vaikea kaivertaa...

20150210_144418


Että sellainen tuli. Huomenna otan eri värisiä vedoksia. Sitten aloitan uuttaa laattaa.




Nyt istun väri päässä (tein uusia sekoituksia!) mussuttamassa teeleipiä. Olen leiponut teeleipiä jo monta kertaa viimeisen viikon aikana, koska ihan paras iltapala. Varsinkin kun taikinaan tunkee fetajuustoa ja päälle ripottelee juustoraastetta. Ja tietysti iso motillinen uutta lempiteetä.

Huomenna on koulukuvaus, ajattelin keksiä aamulla jotain omituista päällepantavaa, jos vain nyt suinkin pääsen ylös. En taida ottaa melatoniinia tänä iltana.




Kuva vielä siitäkin, miltä taivas näytti tänään iltapäivällä.

DSCN5244




Suspiriaa koska siksi.






Oho tuli pitkä ja sekava ja aikaavievä postaus, melkein tunti kesti tehdä tämä.

6 kommenttia:

  1. Tuosta lookista tulee vähän mieleen vanhan kotikylän aavemainen avohoitotapaus. Se oli sellainen nainen joka kulki kesät talvet pitkiä matkoja täysin päämäärättömästi valkoinen yömekko päällään. Talvisin ainoa asumuutos oli talvikengät, aina ei ollut takkiakaan. Siellä se vaelteli valkoiset jalat ja kädet välillä pakkasen puremista sinertävinä. En tiedä onko kyseistä henkilöä enää olemassakaan, mutta vähän kuin noissa kuvissa esiintyisi sen naisen aave : D Anteeksi outo ajatuspieru, inspiroivia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostettava tarina! Kiitos tämän jakamisesta ^^ Tykkään hirmusti ajatuksesta, että voisin olla tuon erikoisen naisen haamu.

      Äh, sellainen omituisuus ja kärsimys ja rappio kuulostaa aina teoriassa jotenkin hienolta ja runolliselta, typerää kyllä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kovin! Tykkäsin kans, aivan erityisen sievä olo oli ^^

      Poista
  3. ihana olet :3
    Mie voisin kuvitella, että olet pienen tytön haamu, joka on lumileikeissä jäänyt odottamaan veljeensä, ja lopulta jäätynyt paikoilleen? oh kaunista
    tuo video oli tosi hieno (MLP näkyy taustalla!)

    tää on aika ristiriitaista, koska mie en meinaa saaha nukuttuu ees 6 milligramman melatoniini tabletin kanssa :d Noh perkules.

    olet soma <:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo kiitos, ja ihana kuvaus! Haamuilu on ihan just minun juttu <3 Thihi minun tyyny se siellä taustalla loistaa, samoin vessan oven päällä kuivuva pyyhe :D

      Juu lääkeyliherkkyys on yksi miun supervoimista. En ole vielä kokeillut sitä neljäsosaa, kun on nukuttanut ihan tarpeeksi näköjään muutenkin viime viikolla. Ja jotkut ei pysty nukkumaan edes tujujen unilääkkeitten kanssa ;___;

      Tattis ^^ <3

      Poista

Penni ajatuksistasi.