Four a.m. in the morning, carried away by a moonlight shadow

Eilen Oululolit lähtivät eeppiselle ystävänpäivän road tripille Tornion loleja morjenstamaan. Onneksi päätin laittaa tällä kertaa mukavamman asun ja vain kertakäyttöpiilarit värillisten sijaan, sekä vähiten puristavan peruukkini. Oli pitkä ja uuvuttava päivä, mutta kyllähän se oli sen arvoista. Lähdin kotoa kymmeneltä, ja pääsin takaisin puoli yhdeksän aikoihin illalla. Oli mukana ne tarvittavat lääkket paniikin ja ahdistuksen varalta, mutta ei tullut tarvetta niille.

Istuskelimme kahvilassa - onneksi sieltä sai kunnon muonat koska oli nälkä, ja niiin ihanaa pätkiskakkuakin - ja pelasimme Cards Against Lolitaa, pyörimme vähän Rajalla-kauppakeskuksessakin turisteilemassa ja käväisimme lopuksi vielä Lapland Tattoo Weekend -tapahtumassa.

Sain paljon kivoja asukuvia.

Ulkonakin muutaman, nämä on otettu minun omalla kökkökamerallani. Sillä ei saa sisällä niin minkäänlaatuisia kuvia, ja ulkonakin aika hintsusti.

Minulla oli Moitién mekko, emon vanha kettu, joku kirpparipaita ja jotkut vanhat kengät. Tarkoitus oli ottaa hattu pääasusteeksi, mutta se oli liian pieni peruukin kanssa, eikä muutakaan sopivaa pääjuttua löytynyt. Tein mustaruskean, noitamaisen meikin, piirsin kuunsirpit silmäkulmiin, mutta tottahan toki peruukki sitten peitti ne niin, ettei näy, ja meikki muutenkin kuvissa aina haalistuu kovin.


Tänään pitääkin vähän toipua ja keräillä voimia, että jaksan mennä huomenna kouluun. En tiedä ovatko tuon tyyppiset sosiaaliset tilanteet useimmille ihmisille yhtä kuluttavia kuin minulle, mutta minä ainakaan en jaksaisi moisia kovin usein, ja tarvitsen ehdottomasti yksinoloa ja aikaa latailla akkuja sellaisten jälkeen.


Onneksi mikään hemmetin ystävänpäivä ei ole täällä kotosuomessa niin masentava juhla kuin tuolla rapakon takana. Tuntuu että mitään muuta ei kuulekaan kuin "oooh parisuhde" tai sitten "yhyy on niin paskaa ja forever alone" ja itsemurhatilastoissa on näihin aikoihin aina piikki sielläpäin. Onneksi se on meillä nimeltään juuri ystävänpäivä. Tuntuu kyllä vähän siltäkin, että se yltiöromanttisuuden paine on meilläkin vähän kasvamassa, että se muka kuuluisi asiaan. Pyh.





Olisi niin nätti sää, mutta taidan silti löhöillä mieluummin yöpaidassa tänään. Paitsi että suklaata ehkä voisin käydä ostamassa...