BOOOOOH

Nämä kuvat ovat heinäkuun ensimmäiseltä päivältä, viralliselta muuttopäivältä siis. Oli omituinen tukkapäivä.


Olin ollut kai emolla muutaman yön. Piti käydä asioilla ja lääkärissä ja apteekissa ja kelassa ja sossussakin muistaakseni. Joku hoonosoomi huusi perääni "tosi tosi tosi hyvä!"

Tykkään ihan hirmusti näistä Bodylinen bloomerseista (jotka olen omistanut jo kai pari vuotta), käytän aina lyhyiden hameiden alla, ei tarvitse pelätä vilauttelua. Kaipailen saman mittaisia valkoisina.

Iltapäivällä hain avaimen ja menin uuteen tyhjään kämppään istumaan, odottelemaan iskää ja ensimmäistä pientä muuttokuormaa.

Omituista ajatella, että tuosta päivästä on alle kaksi viikkoa. Kuinka paljon asunto onkaan muuttunut!




Olen ollut omituisesti sairas, luulisin. Masu kramppasi ja myllersi ja kirjaimellisesti kolisi, kuvotti ja oli koko ajan nälän tunne vaikka söin kuvotuksesta huolimatta. Joku siellä masussa oli. Mutta meni neljässä päivässä ohi. Olen aina välillä ollut taas iskälässä saunomassa ja kalastamassa. Haaveilen uudesta hienosta matosta. Kone alkoi taas reistailla samaan malliin kuin ennenkin. se tekee sitä silloin tällöin. Valittaa C-aseman tilanpuutetta ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä miksi C-asema olisi täyttynyt, tökkii entistä pahemmin, ei jaksa pyörittää mitään ohjelmia, en ehkä pysty lainkaan käsittelemään kuvia, en pysty tekemään mitään saadakseni C-asemalle lisää tilaa. Sitten aina tämä rakkine on ihan yhtä äkkinäisesti lopulta (kuukausien päästä) päättänyt, että siellä sittenkin on tilaa, ja alkanut toimia taas ihan normaalisti, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt tämä trollaus on näköjään taas alkanut. Voi vaikeuttaa blogaamistakin tulevaisuudessa. We'll see.


Minusta tuntuu, että tahtoisin kukkia tänne asuntoon, mutta en tiedä, saanko niitä pysymään hengissä. En muista kastella tai kastelen liikaa, tai jotain. Oikeastaan tahtoisin tänne ruohomaton ja puita ja puroja ja tähtitaivaan.

Tavallaan odotan syksyä jo ihan innoissani, näin untakin syksystä kesäkuussa, mietin välillä pimeitä koleita iltoja ja kynttilöiden polttelua, vaikka oikeasti en ole vielä todellakaan lainkaan valmis jättämään tätä kesää. Ärsyttää, kun ei oikein osaa aina elää hetkessä. Sitä täytyy harjoitella. Suunnittelen Helsingin-reissua elokuulle, jos suinkin on varaa.