maanantai 3. lokakuuta 2016

Blörp

Joo olen innostunut videoista nyt. Ei voi mitään. Pakko kuvata kaikkea pöljää.

Tänä yönä se ainakin auttoi ahdistukseen ja levottomuuteen ja kamalaan oloon kun sain värkätä jotain, joten ei se ihan hukkaan mennyt. Aikaansaamani video on kyllä sitten sen näköinenkin että eh... Piti leikata pois kaikkia ihan älyttömiä päättömiä liian pitkiä selityksiä yhteensä noin kaksikymmentä minuuttia, ja sittenhän siitä tulikin melko kohtuullisen mittainen!

Nyt olo onkin jo ihan hyvä. Pitäisi ehkä jopa nukkua. Olisi hommia maanantaiksi. Pitää soittaa kahteen puhelinnumeroon ja kysyä asunnoista, hyi. Soittaa. Hyi. Toivottavasti saisin jomman kumman niistä, ehkä sen halvemman. Toivontoivontoivon.



Jostain syystä valotus on alussa ihan keltainen, mutta paranee sitten. Sellaista se on kun yöllä kuvaa.





Oli niin kamala loppuviikko, että piti keksiä sunnuntain ratoksi jotain tekemistä, kun vihdoin tuntui siltä, että jaksaa. Kävin vihdoin  ja viimein suihkussa, ja sitten päätin lähteä kävellen Prismaan, tulee vähän pitempi lenkki. Kiertelin siellä puolitoista tuntia, hypistelin leluja ja askartelutarvikkeita ja sensellaista. Kaupungissa ollessa on vaikea jotenkin vain lähteä päämäärättömästi kävelylle. Mieluummin lähden käymään jossain. Oli myös mukava pukea puhtaat, sievät vaatteet päälle, ja pitkästä aikaa peruukki, pari pientä rusettia, koruja. En jaksanut meikata, kulmakarvat vain tein, mutta oli silti ihan sievä olo. Mieleni teki instagrammata kaikkea mitä näin ulkona, koska oli niin hieno päivä, mutta sanoin itselleni, että kamoon ei kaikkea aina tarvi instagrammata. Ei aina tarvitse ottaa kuvia omasta naamasta tai auringonpaisteesta tai keltaisista lehdistä. On ihan ok joskus vain kävellä rauhassa.


Oli taas ajatus siitä että pitäisi kirjoittaa jotain enemmänkin.

En ole saanut vastattua kommentteihin taas kuukauteen. Eilen avasin jo jonkun vanhan postauksen kommentit ja yritin vastata, mutta ei onnistunut. Se oli välilehdessä auki tuntikausia, ja sitten suljin sen vähin äänin. En ymmärrä mikä siinä on muka niin vaikeaa.




Ärsyttää kun se puutyökurssi ei nyt syksyllä enää alkanutkaan. En ehtinyt keväällä saada nukketaloani valmiiksi, vein sen iskälään. Ajattelin, että ehkä pystyn siellä tekemään sen loppuun. Toiveajattelua. En ole koskaan pystynyt työskentelemään iskän verstaalla, en vain jostain syystä halua olla siellä. Ehkä jos saisin sen homman oikeasti käyntiin, olo helpottuisi, mutta aloittaminen ja sinne meneminen on vain niin hankalaa. Tahtoisin jo näperrellä nukkekotiin kalusteita ja koristeita ja verhoja ja astioita ja herkkuja... Mutta kun katto ja sisäseinät eivät ole edes vielä paikoillaan. Kaikki on rempallaan.

Toivon, että puutyökurssi alkaisi taas kevättalvella. Veisin työn sinne takaisin, niin tulisi sitten tehtyä.

Ajattelin tilata ison kasan sellaisia "jäätelötikkuja" ebaysta, niitä joita käytetään askarteluun. Niistä tekisin ulkolaudoituksen. Sisälle minulla olisi jo tapetteja valmiina, muutama huonekalukin, kirpputoreilta toisinaan löytyy kivoja. Jotain pientä, kaikenlaista. Olen unelmoinut nukketalon tekemisestä jo niin monta vuotta, ja nyt on ankeaa, kun ei meinaa tulla valmista.



3 kommenttia:

  1. Meinasitko tänä vuonna tulla Kitaconiin Kemiin? Ois 29.19.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, piti olla 10. eikä 19., hyvä että tajusit kuiten. :D Saatan tulla sanomaan pöö jos näen.

      Poista

Penni ajatuksistasi.