Pimeys

Joitakin ihmisiä ihmetyttää, miksi toiset saavat vapaasti puhua tietyistä asioista, ja toiset eivät.

Miksi juuri minä saan paskamyrskyn niskaani vitsistä x, ja tuo toinen ei? Tämä on erityisen vaikea käsittää, jos itse on tervevartaloinen neurotyypillinen valkoinen ateisti heteromies.

Otan esimerkiksi autismin, koska se on minun sydäntäni lähellä. Olen lukenut autismista paljon, jutellut autististen ihmisten kanssa, ja mielestäni tiedän siitä huomattavan paljon enemmän, kuin kuka tahansa keskivertoihminen maailmassa. Minä myös tunnen useita autistisia ihmisiä, joilta voin kysyä, ja joiden kanssa voin keskustella autismista. Mutta tunnenko minä silloin autismin ihan todella? Se seikka, että minä itse olen myös autisti, on itse asiassa se ratkaiseva tekijä. Autismi on osa arkeani jok'ikinen päivä, osa minun identiteettiäni ja merkittävä osa minua ihmisenä, jolta en pääse koskaan pakoon. Ilman autismia, minä en voisi koskaan todella tietää, mitä se on, vaikka lukisin kaikki maailman kirjat aiheesta.

Olen nähnyt netissä paljon erilaisia ilkeitä autismi-vitsejä. "Autistic screeching" on meemi, jonka sinäkin olet saattanut jossain nähdä. Se on neurotyypillisten pilkkaa autisteja kohtaan. Okei, pilkka ja "punching down" saattaa olla jonkun mielestä hauskaa, se olisi saattanut olla teini-minänkin mielestä hauskaa, koska aivoni olivat kehittymättömät ja empatian ja moraalin ymmärrykseni vielä vajaa. Mutta empaattisen, älykkään, aikuisen ihmisen mielestä tällaisen ei pitäisi olla hauskaa, jos tulee yhtään ajatelleeksi, mille sitä oikeastaan nauraa.

Paitsi jos autistit ottavat tämän meemin itselleen, ja tekevät siitä omia vitsejä.

Esimerkiksi minä söin eilen korvasienikastiketta, ja yhdessä sienessä oli pienenpieni hiekanjyvä, jota puraisin. Se oli sensorisesti niiiiin sietämätön tunne, että silmäni muljuivat päässä, hakkasin pöytää kämmenellä ja päästin kärsivää ääntä. Tuohon tilanteeseen olisi sopinut tämä meemi, jos olisin voinut jakaa sen toisten autistien kanssa. He tietävät tismalleen.

Varmasti kenenkään mielestä ei ole kivaa puraista hiekanjyvää. Mutta vain toinen autisti tietää tasan tarkkaan mitä se on, kun jokin aisti HUUTAA HOOSIANNAA NIIN ETTÄ TUNTUU SILTÄ KUIN KUOLISIT TÄHÄN PAIKKAAN jonkin ihan pienen jutun takia.



Kuvittelen tietäväni aika paljon transsukupuolisuudesta, näin ihan cissukupuoliseksi joka tuntee hyvin etäisesti vain muutaman transsukupuolisen ihmisen. Olen lukenut aiheesta paljon, se kiinnostaa minua, katson mielelläni heidän tekemiään youtube-videoita tai heistä tehtyjä dokkareita. Mutta minulla ei silti ole kuin ihan hyvin haalea käsitys siitä, mitä voisi olla elää tässä maailmassa transsukupuolisena. Siksi minä olen ulkopuolinen. Jos minä päästän suustani "transu"-vitsejä, se ei ole hauskaa. Se on vain parhaassa tapauksessa kiusallista, pahimmassa tapauksessa haitallista.

Jos minä ja muut autistit lauomme omissa ryhmissämme, keskenämme mitä kamalimpia autisti-vitsejä, se on liima joka yhdistää meitä, tuo yhteisön tunnetta, vapauttaa meidät nauramaan omille ongelmillemme, herättää meidän synkän mustan huumorimme, ja tekee taakasta hieman pienemmän kantaa.

Jos niitä vitsejä lausuu joku ulkopuolinen, se on hyökkäys meitä vastaan.

Voiko tätä enää enempää rautalangasta vääntää?

Homot ovat parhaita asiantuntijoita, kun puhutaan ongelmista homoyhteisössä, tai homofobiasta. Muslimit ovat parhaita asiantuntijoita, kun puhutaan ongelmista islaminuskossa, tai ennakkoluuloista heitä kohtaan. Liikuntavammaiset ovat parhaita asiantuntijoita, kun puhutaan esteettömyydestä. Kehitysvammaiset ovat parhaita asiantuntijoita, kun puhutaan heidän oikeuksistaan.

On niitä, jotka eivät kykene puhumaan omasta puolestaan. Silloin on tärkeää, että sellaiset, jotka ovat samassa yhteisössä, ja kykenevät puolustamaan itseään, puolustavat myös heitä. Autisteja on niin monenlaisia, ja osa heistä ei pysty puhumaan ollenkaan, osa ei pysty kirjoittamaan, ja yleensä heidän puolestaan yrittävät puhua heidän neurotyypilliset perheenjäsenensä. Ja se on hyvä, me tarvitsemme myös neurotyypillisiä liittolaisia ilman muuta! Mutta täytyy muistaa, että on myös paljon niitä autisteja, jotka pystyvät. Ja heidän (meidän) äänensä pitäisi päästä kuuluviin myös, ei ainoastaan neurotyypillisten perheenjäsenten ja hoitajien.



Tervevartaloinen neurotyypillinen valkoinen ateisti heteromies voi tehdä valistuneita arvauksia. Hän voi kouluttautua, ottaa selvää, lukea, keskustella, olla kiinnostunut ja avoin, ja oikein hyvä ja toivottu liittolainen. Mutta hän ei voi todella, todella tietää.

Vain ihminen, joka on tai on ollut itsemurhan partaalla, tietää tismalleen, miltä siellä kuvaannollisen tai kirjaimellisen kuilun reunalla tuntuu seistä. Hän tietää, mikä se on se pimeys.

Sillä on nimi: The Darkness

En voisi koskaan selittää sitä paremmin kuin Natalie, joten tässä video.

Katsoin tämän jo silloin pari kuukautta sitten, ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Tänään nämä asiat tulivat taas mieleen, ja tajusin, että se on The Darkness jälleen kerran. Niin moni asia elämässä selittyy sillä. Taidan katsoa tuon videon nyt uudestaan.

Minun ääneni pääsi kuuluviin, ainakin hieman, kun minusta tehtiin haastattelu Autismi-lehteen. Olen saanut siitä pelkästään positiivista palautetta, jopa viestin eräältä teini-ikäiseltä autistilta, että hän haluaa olla isona sellainen kuin minä. Haastattelu siis tavoitti ihmisiä, joille se tuli tarpeen. Sitä minä halusinkin.

Voit lukea sen täältä. Näin tässä blogissa tulee muistaakseni nyt ihan ensimmäistä kertaa ilmi minun oikea nimeni. Olen tarkoituksella jättänyt sen mainitsematta, vaikka olen pitänyt tätä melkein 10 vuotta (vanhat tekstit ovat piilotettuna, siksi niitä pääsee lukemaan vain vuoteen 2014 asti, mutta aloitin tämän tosiaan 2010). Blogimaailma on kuollut, tätä luki muinoin jopa sadat ihmiset parhaimpina aikoina, mutta nykyään vain muutama, ja olen jo niin tottunut siihen, että google ja facebook vakoilevat ja tietävät minusta kaiken, että eipä tuo nimen paljastaminen kyllä tunnu enää isolta jutulta, niinkuin se olisi joskus tuntunut. Internet on muuttunut kovin paljon. Se on hieman pelottavaa.

Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Näitä kuvia voin jakaa toiste enemmänkin.