RRRAINBOWW

Minulla on meneillään vahva värien kausi, ja tavallaan toivon, ettei se mene ohi ikinä. Mutta menee se, ne aina menevät. Tahtoisin shoppailla ja kirpparoida ja askarrella paaaljon värikkäitä juttuja, vaan se ei olekaan aina niin helppoa. Suomessa ei saa vaatekaupoista värikkäitä, tai muutenkaan millään tavalla mielenkiintoisia vaatteita. (No ehkä isoissa kaupungeissa saakin, mistä minä tietäisin...) Tällä hetkellä on sellainen ihan hirveä tylsyyden aalto, värittömyyden, minimalististen linjojen ja yksinkertaisten kuosien kausi. Se on ehkä juuri nyt pikku hiljaa taittumassa, näen jo siellä täällä uusien tuulien puhaltavan. Mutta koska uudet tuulet ehtivät kirpparille asti? Ehkä sitten parin vuoden päästä. Ja silloin minulla ei varmaankaan enää ole värikäs kausi.

Teen kumminkin parhaani, onhan minulla jo olemassa oleva vaatevarasto, nettiputiikit ovat tavaraa pullollaan, ja kirpputoritkin joskus yllättävät. Tai voi sitä kaipuuta lääkitä vaikka Tokmannin pehmoleluostastollakin.

Lakanat kirpparilta, pupu Tokmannilta. Paras pupu.

Löysin vaaleanvioletin lempihupparini kaapin perältä, olin unohtanut sen olemassaolon. Nyt se pääsee käyttöön ainakin kerran viikossa! Se on pehmoinen, juuri sopivan kokoinen ollakseen yhtä aikaa super mukava, muttei liian lörö. Siinä on hölmö nallukka. Siinä on tarpeeksi iso huppu ja tarpeeksi pitkät hihat. Ja se on tarpeeksi soma. Löysin myös vaaleanpunaisen minihamosen, jonka ostin kauan kauan sitten käytettynä, ehkä silloin ei ollut vielä olemassa fb:n goottikirppiksiä, joltain silloiselta etäiseltä nettitutulta sen kumminkin ostin.

Huuto.net on joskus hyvä paikka löytää erikoisia juttuja käytettynä edullisesti. Siellä on vain niiiiin paljon tylsiä juttuja, että pitää olla hyvät hermot siellä tavallisuuden meressä kahlatessa, jotta löytää helmen. Ostin esimerkiksi viime syksynä tämän Bonne Chanse collectionsin mekon.

Joskus harvoin voi myös hieman panostaa johonkin tyyriimpään. Attitude Clothingilla oli tammikuussa alennukset, ja vielä toistaiseksi Briteistä tilatessa on halvat, tai joskus ilmaiset postikulut. Minäpäs löysin vaaleanpunaiset Demonian kengät, oooh ja aaah! En ole ikinä ennen elämässäni ostanut Demonioita uutena, koska ovathan ne nyt hintavia herranjestas sentään. Nämä tuntuvat nyt joltain kansallisaarteelta, joltain mitä pitää ihastella ja silitellä ja pitää esillä, ja joiden kanssa pitää patsastella öisin olohuoneessa keväisempiä kävelykelejä odotellessa. Olen suunnitellut jo niin monta vaaleanpunaista kesäasua. Sittenpä näette.

Olen valehtelematta haaveillut vaaleanpunaisista kengistä vuosikausia. Jopa kaikkien mustien ja valkoisten kausien aikana se haave on ollut aina olemassa, jossain piilossa taka-alalla. Kerran joitakin vuosia sitten löysin huuto.netistä elämäni kengät! Aivan unelmaiset, juuri oikean malliset lolitakengät vaaleanpunaisena. Ja hintana 30e. Ostin ne välittömästi ja hykertelin tyytyväisenä tuuriani. Mutta sitten matkahuollolta tuli viesti, että heillä oli ollut jonkinlainen tulipalo, ja pakettini vaurioitui. He maksoivat sen arvon, ja lähetyskulujen arvon minulle takaisin, mutta ne hemmetin kengät jäivät kummittelemaan mieleeni. Katselen niitä ja samankaltaisia vieläkin taobaossa aina välillä... Ne ovat mielestäni varsin kalliita. Mutta sitten nämä Demoniat saapuivat korvaamaan! Ja kuinka kauniit ja unelmaiset ne ovatkaan! Niihin piti kyllä ostaa ohuet pohjalliset, koska olin välikokoa ja otin suuremmat, ja ne ovat pikkuruisen väljät. Mutta nyt pohjallisten kanssa ne ovatkin juuri hyvät.

Löysin myös T-paitalaatikostani joitakin super somia juttuja. FreakyAngel oli muistaakseni ostanut tämän kirpparilta, mutta sitten se päätyi minulle. Miksi maailmassa on ihan liian vähän sateenkaariasioita aikuisille????!!! Elämä on... julmaa ja ankeaa. Paitsi jos on sateenkaaria! Tai sateenkaariviikset edes.

Olen aikuinen. Entäs sitten?

Onneksi kirppareilta löytyy usein jotain muuta värikästä, jos ei vaatteita minun koossani. Ja väriterapiaa saa sitten aina, kun istun kotona, ja katselen ympärilleni. Haaveissani olisi hankkia oikeita huonekaluja, puisia, sellaisia joita voisin maalata ja tuunata haluamani laisiksi. Kaikki tällä hetkellä omistamani huonekalut on saatu ilmaiseksi tai todella halvalla, ja se kyllä näkyy. Pidän ainoastaan sohvastani (joka on lapsuudenkodistani) ja valkoisesta lipastopeili-yhdistelmästäni (joka oli kirpputorilla 40e eli aika kallis, mutta se on puuta!). Ruman lastulevykirjahyllyn voi sentään yrittää peittää sievillä esineillä ja kuvilla.

Sitten tuli muotiin keltainen. Niissä muutamassa vaatekaupassa, mitä Melankolisesta Mestasta eli kotikaupungista löytyy, on yhtäkkiä paljon keltaista, sellaista kirkasta vieläpä, ei ihan sinappista. En ole ehkä koskaan omistanut mitään keltaista, tai ehkä 8-vuotiaana 101 Dalmatialaista -aiheisen paidan. Jos siitä olisi olemassa kuva, laittaisin sen nyt tähän. Mutta tämän värikauden ollessa täysillä päällä, keltainen onkin aika mukava väri. En ole koskaan varsinaisesti vihannut mitään väriä, vaikka punaista en kyllä ole pitänyt päälläni juuri koskaan (hold that thought), ja se kammottu ruskeakin on jotenkin löytänyt tiensä vaatekaappiini sopivina annoksina ja oikeassa sävyssä. Keltainen on vain kovin... keltainen! Mutta ehkäpä nyt se voisi tuntuakin hyvältä. Sillä silmiini osui tällainen mekko.

Se on niiiiin Clueless! En ehkä ole koskaan ollut aivan erityisen innostunut skottiruudusta, mutta kyllä sekin aina joskus säväyttää. Keltainen luomiväri on yhtäkkiä ihan älyttömän mahtava asia. Ja yksi keltainen vaatekappale on juuri sopiva määrä.

Eräänä päivänä kaivelin kesävaatevarastoani värien toivossa, koska talvivaatteet ovat kovin harmaita ja kovin kovin syvälle vaatekaappiin hautautuneita juuri nyt. Löysin pastellisen tie dye -maksimekon, jonka olemassaolon olin myöskin unohtanut. Hupsista. Se tuntui aina olevan ihan pikkuisen hmm, off, vaikka se onkin ihana ja pehmoinen ja mukava kuin yöpaita. Pätkäisin siitä noin vain hetken mielijohteesta minimekon, ja tadaa. Ainahan kesämekkoja voi talvellakin käyttää, kun osaa kerrostaa.

Joko olen kertonut blogissa siitä, että Pojalla on kissanpentu? En. Se on Usva ja sillä on moustache ja se on hölmö. Ja se tahtoo olla osallisena aina ihan kaikessa. Riesa ei pidä Usvasta, Riesa arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta!

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta on ihan ok meikata liian vahvasti silloinkin, kun on vaaleat vaatteet päällä.

Asoksen taannoisesta alennuksesta löytyi kaksi juttua, joista olen edelleenkin aivan täpinöissäni. Ensinnäkin niiden loppuunmyydystä Simpsons-linjasta vaaleanpunainen minihame. Oletan, että jotkut ovat palauttaneet omansa, ja siksi niitä oli vielä myynnissä. Sehän sopii! Ostoskoriin klik! En ollut ikinä ennen tilannut Asokselta, mutta sekin on briteissä joten postikulut, ne iänikuiset postikulut kun yrität vaikkapa jenkeistä tilata yyyh, nyt ne olivat kohtuulliset. (Se toinen tilaamani asia on tuolla alempana, paljon alempana, rullaa menemään vain.)

Ja aina oiva niksi meille, jotka emme jostain syystä kasvattaneet rintakehämme päälle nisäkkäiden suosimia pennunruokkimisvälineitä - lasten paidat. Niitä saa monen värisenä ja söpöillä kuvilla. Pitkähihaisesta tulee 3/4hihainen ja croptop-tyylinen, eikä kukaan tiedä, että kyseessä onkin koon 140 paita, ja koon 120 Leijonakuningas-yömekostakin saa aikuiselle sopivan paidan kunhan se on tarpeeksi tilava. Kaikista pienin vaatteeni on varmaankin noin taaperoille tarkoitettu mekko, josta tuli minulle pieni toppi, kun suurensin hiha- ja kaula-aukkoja. Muttakun siinä oli söpö Barbien kuva!

Näin jonkun instagramissa vinkin, että Aliexpressiltä saa tilattua chokerin haluamassaan värissä ja haluamallaan tekstillä, ja kiteytin koko perkeleen elämäni tähän esineeseen.

Se on täydellinen.

Muistatko, kun sanoin noin kilometri tätä postausta ylempänä, että en käytä punaista? Noh, käytän jos se on osa sateenkaarta! Ja muistatko, kun jätin vielä kertomatta sen toisen asian, minkä tilasin Asoksen alennuksesta?

Eli tämän hetken ihan paras juttu, sateenkaarineule.

En voi kuvailla kuinka visuaalisesti ja aistillisesti tyydyttävä tämä on.

Minulla on ollut vaikeuksia yhdistää sitä mihinkään, koska en juurikaan omista kirkkaita värejä. Ompelin siis aikoja sitten kirpparoidusta vihreästä pörrökangaspalasesta viime viikolla säärystimet ja kaivoin esille ikiaikaisen pinkin hamosen. Tämä asu oli tarkoitettu viime viikonlopun Arctic Pridea varten, mutta en päässyt sinne koska elämä. Puin sen kuitenkin päälleni maanantaina, ja siitähän tulikin hyvä päivä. Kulkueessa minulla olisi ollut myös vihreä peruukki, haltiankorvat, eeppinen puolet naamasta peittävä sateenkaarimeikki ja platform-kengät. Maanantaina en jaksanut. Värikäs voi olla laiskastikin.

Ja tuleehan noita Prideja vielä!

Onneksi kisu sai aikaan haavan sormeeni, jotta sain laittaa ponilaastarinkin vielä.

Loppuun taidekuva, koska instagramin ah niin taiteellinen filtteri kutitteli värihermojani ihanasti.

Iiiiih värejä!