Taste my tears, live forever

Tänään syötiin Riesan kanssa maitorahkaa johon pistin mustikoita, karpaloita ja mustia viinimarjoja.

Anteeksi laatu, ehdin napata vain yhden kökön kuvan ennen kuin se hoksasi, että sillä oli rahkaa nenussa.

Iltapäivällä kyllästytti, joten lähdin kauppaan ja kävelylle. Sitten istuin hautausmaan kiviaidalla syömässä halloween-suklaata. Siellä on mukava istua, se on lähin puistoa muistuttava alue näillä main ja siellä on rauhallista ja nättiä.

Jänö oli jo muuttumassa valkoiseksi, korvantaustat loistivat.

Suurin osa puista on paljaita, mutta jokunen sievä keltainenkin löytyy vielä.

Kauppaan oli tullut pieni valikoima erinäisiä mukamas halloween-namusia. Kalliita ja tylsiä. Mutta ostin suklaapussin koska olen höpsähtänyt. Onneksi postissa on tulossa vielä jotain namua jenkkilästä, jee.

Ostin myös tupakkaa. Se maistui ihan karmealle. Taisi mennä viisi euroa hukkaan. Muttakun joku siinä syksyssä on, että siihen tunnelmaan vain sopii hyppysissä savuava kääryle. Voisin kääriä itse jotain vastaavia ja tunkea sisälle vaikka teetä, jos se maistuisi paremmalta. Typerä juttu, tiedetään.

Huomenna pitäisi mennä baariin. Ööh, en muista koska olisin viimeksi käynyt... Olisiko ollut helmikuussa Helsingin reissulla? Huomenna on spesiaalimpi jutska Grandessa kuitenkin, ja meinattiin veljen kanssa mennä.

Kuvasta poiketen ei olekaan tänään 11.10 vaan huomenna.

Olen löytänyt uusia bändejä viime aikoina, The Eternal Afflict ainakin vaikuttaa melko jänskältä uudelta tuttavuudelta.