perjantai 8. marraskuuta 2013

Fairyland

Olen selvästi enemmän tummiin väreihin ja synkkyyteen ja teatraalisuuteen taipuva, siitä ei ole epäilystäkään. Siltikin toisinaan - yleensä katsottuani liikaa Peachien videoita yhden yön aikana - saan mielihalun kaivaa kaapistani sen yhden surullisenkuuluisan vaaleanpunaisen Bodylinen mekkoni, joka minun on pitänyt myydä pois jo kai kolme vuotta. En oikeasti koskaan käytä sitä. Vain sellaisina tietynlaisina aamuyön merkillisinä tunteina, kun kaikki vaikuttaa erilaiselta kuin normaalisti, sen kiskon taas päälleni. Saan leikkiä prinsessaa hetken aikaa, mutta parin tunnin päästä tahdon asun jo pois. En koskaan enää lähtisi ulos ja viettäisi koko päivää tämän näköisenä, se ei vain tunnu hyvältä eikä omalta.

pink1

pink3


pink2


Jokin siinä silti viehättää edelleenkin joskus. Lukija saa ihan itse psykoanalysoida jotain lapsuuteen haikailemista ja viattomuuden, parempien aikojen etsimistä ja lapsuuden traumoja ja fetissejä ja jonkin henkisen aukon täyttämistä tai mitä ikinä tahdotkaan, aivan vapaasti. Minä en jaksa.

pink5



pink4



Ottaen huomioon normaalin tyylini, minulla on suorastaan hälyttävän paljon söpöisiä pastellisia vaatteita, joita käytän hyvin hyvin harvoin. Miksi? Mikä niissä vetää puoleensa kirppareilla ja kaupoissa?

DSCN9338



DSCN9337



DSCN9336


Siinä esimerkkinä muutama lempparini.

Toisaalta saan toteuttaa tätä sokerista, kimaltelevaa ja höpsöä puoltani muissa asioissa kuin pukeutumisessani. Kyllähän te minun ponikokoelmani ja pehmoleluni ja sensellaiset tiedätte. Mutta yhä edelleen, vaikka olen yrittänyt käsitellä ja sulauttaa keijufantasiamaailmaani siihen toiseen maailmaan, olen aivan pallo hukassa. Ärsyttävää.

Ja tässä tuli myöskin yksi niistä syistä, miksen ikinä kutsuisi itseäni gootiksi.



Tämän sekavan postauksen sai jälleen kerran aikaan nukkumattomuus. Ei mennyt ihan niinkuin piti tämäkään yö.

4 kommenttia:

  1. Oi tuo viimenen villapaita on herkku! ♥

    VastaaPoista
  2. Möh, ikävähän tässä jo on *pomppaa maan alta uniltaan, antamaan halia* =)

    Minkähänlaisen analyysin sitä keksis tuosta lapsuuden haikailemisesta ja viattomuudesta jne.. hmmm.. Tulee vaan mieleen kaks sanaa, mitkä summaa kaiken: Miss Chaos :) Vähän niinkun joskus pienempänä oli kaveri joka teki kaikenlaista ja sit kun mietittiin, et miks se oli tehny just sillä tavalla niin yks tyyppi sano aina et: "No kun se on Mika". Se oli vastaus kaikkeen, ihan kaikkeen.

    Niin ja rupes naurattamaan toi lopun zombi-kuva, on kyllä harvinaisen suloinen zombi <3 Onkohan tehty koskaan elokuvaa, missä joku rakastuis zombiin? Tuli vaan mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GAA maan alta hyökkää peto - ai se oliki vain hali...

      Hei hyvä analyysi! Tämän syvällisempää ei tarvikaan ^^

      Tässä sulle maailman suloisin zombieleffa: http://www.imdb.com/title/tt1588173/

      Poista

Penni ajatuksistasi.