Trust me

Taas äitin ottamia kuvia. Pitkästä aikaa peruukki käytössä, ja voi kun se on kauniin hunajaisen värinen. Vaikka tietysti kiiltää ikävästi salamakuvissa.

Pitäisi melkein vissin kirjoittaa tähän myös jotain. Minulla oli idea jonkinlaiseen mielipidepostaukseen, mutta unohdin jo aikoja sitten, mitä muka olin siihen kirjoittamassa. Olisi myös tarkoitus tehdä postaus musiikista, ja mikähän se yksi tekemättä jäänyt idea olikaan... En muista.

Viime yönä makasin sängyssä enkä saanut unta ja olin ihan varma että nenääni haisee sipuli, ja yritin nuuhkia läpi peiton ja tyynyn ja kissan ja pehmolelut ja itseni, enkä löytänyt mystistä sipulinhajun lähdettä. Hajuharhoja.

Olen katsellut mielenkiintoisia kauhuleffoja ja saanut yliannostuksen suklaata ja namusia, aiheuttaen kipua masun tienoilla ja kadotetun teini-iän jälleenpuhkeamista kasvoilla. Onneksi halloween on vain kerran vuodessa. Harmi kyllä niitä namusia on yhä jäljellä. Taidan pitää tauon ja viedä ne jemmaan muutamaksi viikoksi... päiväksi... tunniksi...

Näin unta eräästä entisestä koulukaverista, sellaisesta joka oli aika hyväkin kaverini peruskoulussa, ja unessa hänellä oli todella huono olla. Nyt olen hieman huolestunut, mutten uskalla lähestyä häntä, en tiedä miten sanoa "hei näin unta jossa olit surkeana, onko kaikki ok?" En ole jutellut koko tyypin kanssa vuosiin, eikä sekään uni silloin kerran toteutunut jossa rintasyöpää sairastanut sukulaisrouva hiipui pois, vaan hän lopulta tervehtyi hienosti. Eiväthän unet tarkoita sitä, että niissä piilee totuus. Muttakun toisinaan olen ihan varma, että niissä piilee. Tai aika useinkin.

Otin kaikki halloween-koristeet pois melkein heti marraskuun ensimmäisinä päivinä, ja aloin haaveilla joululeipomuksista. Ei todellakaan ole liian aikaista! Painukoot hiiteen kaikki joiden elämää häiritsee marraskuinen jouluihkutus!

JAAANIIIIIN JOOOULU JOOOOUTUIIII JOOTAAAS POOOHJOOLAAAN JOOULUJOOOUTUUI JOO RIIINTOOIHINKIIIIIN...