Morning dew

EHKÄ SE JOHTUU SOKERISTA en edes tiedä, en oikeastaan ole syönyt juurikaan namia, kello on silti kukonlaulu ja pitkästä pitkästä aikaa minä tillitän tässä. Ehkä kaikki alkoi siitä kun keskiyön aikoihin päätin kokeilla jotain uutta ja jännää, ihan vain huviksi, ja sitten kello oli kaksi ja sitten neljä. Keskiyön inspiraatiot.

Ehkä se johtuu siitä, kun on hämärää ja tuulista ja sateista ja ulkona tuoksuu niin syvästi maa, emo, märät puut ja tuoreet tuomenkukat ja haikailen taas metsään, maalle, iskälään. Jospa tänään. Viikossa kesä etenee niin paljon. Jää niin paljon näkemättä. Jäi ensimmäinen pääskynen ja ensimmäiset hiirenkorvat ja viimeiset jäät näkemättä. Eivät asiat ole yhtään samoja täältä betonibunkkerin näkökulmasta.

Jonain päivänä minä asun siellä taas, eikä yksikään vuodenaikojen pienenpieni sykäys jää näkemättä.








Ja sitten ajattelin ensin decora-ihmisiä, inspiroiduin, mutta päädyinkin lopulta kokeilemaan shironuri-meikkiä. Ihan kökkö, käsittämättömän huono Stargazerin vitivalkoinen meikkivoide, kömpelöt siveltimenvedot ja ties mitä, mutta silti oi, sievä.

Niin kovin sievä olo.

En varmaankaan silti lähtisi ulos naama valkoisena. En tunne, että tämä on eduksi kasvoilleni, vaikka pikku juttuja onkin helppo huijata kuvissa.



Vaikka.... niin kovin sievä....



Valkonaama.




Olen niin onnellinen uudesta Tarot-pakastani. Se tuntuu toimivan. Se kertoi hyvin suorasanaisesti, ja minä tottelin, ja nyt on hyvä mieli. Jopa noob sai pakasta välittömästi ihan oikeaa hyötyä irti. Hieno tunne. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan lisää, opettelemaan, tutustumaan jokaiseen korttiin, saamaan ne kaikki selkäytimeen, kuluttamaan sen ihan omaksi, katsomaan kortteja muille.