You are the cosmos

Eilen.

Iltakävelyllä.

Nyt tiedän, mikä tässä kylässä on vikana. Olen tottunut pohjoisen metsiin, täällä kävellessäni mihin suuntaan tahansa, vastaan tulee väistämättä peltoa. Pelloilla ei voi piilotella ja seikkailla. En ole vielä löytänyt muuta metsää kuin sen ihanan puiston, joka sekin on liian kaukana, että jaksaisin kovin usein käydä. Kotipuolessa on metsä aina lähellä. Täällä on kyllä paljon puita, mutta ei sen vertaa metsälaikkua, että olisin piilossa katseilta.

Auton alle oli jäänyt siili. Olisin palavasti halunnut sen mukaan, mutta en ottanut, näistä syistä:

- Se oli jo liian vanha ja mätö sellaisenaan säilöttäväksi
- Se oli varsin liiskana, joten luutkin varmaan aika murskana
- Minulla ei ole mahdollisuutta käsitellä ruumiita täällä, jotta saisin luita, se täytyisi tehdä ulkosalla
- Ei ollut mukana edes muovipussia tai mitään, millä kuljettaa ruumis
- Eikä ollut edes minkäänlaista teräasetta, että olisin voinut irrottaa vaikkapa tassun kuivattamista varten
- Olin vilkasliikenteisellä autotiellä, enkä viitsinyt jäädä pitkäksi aikaa asiaa pohtimaan

Harmittaa silti, sinne se parka jäi...

M antoi minulle sen vanhat somat kenkulit.

Iltaisin pelottaa ja ahdistaa, samalla tavalla kuin ennen. Raha-asiatkin mietityttävät koko ajan.





Mutta viikonloppuna hengasin M:n ja Sahun kanssa. Ja tänään oli tosi kivaa koulussa. Ja sää on ihanan syksyinen. Ja olen saanut somia viestejä tumblr:ssa, niistäkin tuli hyvä mieli.