Kätkin suolaiset ja pöhöttyneet kasvot hupun sekä meikin suojiin. Istuin odottamassa lääkäriä 25 minuuttia itkua pidätellen. Pidin taskussa pientä kettupehmolelua ja se auttoi vähän. Lääkäritädillä oli oikein lempeä ääni.
Mutta ei eilinen kokonaan kamala päivä ollut, lääkärin jälkeen lähdin Halpa-Halliin ja siellä oli hyvät alennukset. Löysin vihdoin sellaisen superpehmoihkujättineuleen jota olen halunnut, ja maksoin huimat kolme euroa.
Olin tiistaina koulussa, mutta en maanantaina, enkä eilen, ja lääkäri käskikin loppuviikoksi sairaslomalle. Melkein itkin tänäänkin sossussa, ehkä ne olisivat antaneet enemmän rahaa jos olisinkin itkenyt. Tänään iltapäivällä sen tädin pitäisi soittaa ja kertoa, saanko tarpeeksi, että pystyn pitämään tämän kämpän koulun loppuun asti. Ehkä olisi pitänyt kertoa tarkemmin, tismalleen miksi en pysty asumaan asuntolassa. Noh, myöhäistä. Sossutäti sanoi, että on ensisijaista, että saisin käytyä koulun loppuun. En edes sanonut, etten varmasti saa käytyä sitä loppuun, jos joudun irtisanomaan asuntoni. Yritin olla aikuinen, en kaivanut kettua taskusta. Yritin ajatella järkevästi.
En edes muista, miltä päivältä tämä kuva on.
On hankala syödä. Masu huutaa hoosiannaa. Ei tee mieli mitään. Pakko yrittää, parin tunnin päästä lähden bussiin ja pakatakin vielä pitäisi. Ei saa unohtaa kettua.
Tahtoisin kirjoittaa lisää, kertoa, en osaa.
Miksei kaikilla kissaeläimillä ole pystyt pupillit?
EDIT: Pakko tulla kertomaan vielä viime yön unesta... Muistatteko Kössi-kissan, joka kuoli viime syksynä? Näin unta, jossa olin siellä iskälässä, ja näin Kössin istumassa terassilla. Menin sitä silittelemään, ja hoksasin, että se näytti jotenkin sairaalta ja riutuneelta ja takkuiselta. Sitten tajusin, että sen silmät olivat kokonaan punaiset, pupillit ja valkuaiset ja kaikki. Ja sitten hoksasin, että sen naama oli verinen. Ja sitten vielä hoksasin, että se koko kissa oli verinen. Ja kylmä ja kova.
Ihan kamala uni. Ahdistaa hirveästi.
voi ei :< aivan kamala uni
VastaaPoistaMiulla on talvitakin isossa taskussa pieni vaaleanpunainen pupu pehmo, aina jos kaupungilla alkaa ahdistamaan tai paniikki iskeä, sitä voi pitää kädessä, eikä kukaan edes huomaa, on ihan normaalia kävellä kädet taskussa. tavallaan aika kätevää.
toivottavasti sossutäti on kiltti
Vielä joku kolme-neljä vuotta sitten kannoin aina mukana jättilaukkua, koska sellainen peruskokoinen pupupehmo oli pakko olla mukana ihan kaikkialla. Oli välissä pitkä kausi, että tunsin itseni tarpeeksi vahvaksi ilman lohtulelua, mutta nyt on tullut taas sellainen hankalampi kausi, ja pupu on tälläkin hetkellä sylissä. Vähän hassua. En kuitenkaan aio kanniskella sitä enää mukana, liian iso. Pikku kettu taskussa onkin juuri kätevä hypisteltävä, kukaan ei näe.
PoistaEi ollut sossutäti ihan niin kiltti, kuin olisin toivonut -__-