Shadow work

Kello on puoli neljä. Olen ihan naurettavan yliväsynyt. Tai ehkä itkettävän. Vollotin juuri videolle pikkuruisista kissanpennuista joita syötettiin tuttipullolla. Olen nälkäinenkin, mutta syöminen ahdistaa minua. Oikeasti haluaisin nukkua, mutta... mutta? En edes tiedä. En oikeasti tiedä.

Missään ei ole mitään järkeä.

Irtisanoin illalla asunnon. Tiistaina pitäisi soittaa sinne paikkaan ja kysellä siitä tuetusta asunnosta. Jos en haekaan sinne - tai saa sitä vaikka hakisinkin - niin sitten saattaa tulla kiire asunnon haun kanssa. Ihan sama. En edes jaksa pakata. Ajatellakaan pakkaamista. Viimeksi aloitin pakkaamisen jo kaksi kuukautta ennen muuttoa. Olen yrittänyt muka siivota mutta siitäkään ei tullut mitään. Imuroin sentään tietokoneen sisältä.

Kävin muka hölkkälenkilläkin koska ulos meneminen ahdisti niin helvetisti. Ihmiset, tuijottavat ihmiset, kuvottava typerä minä, hirmuiset hirviömäiset ihmiset. Tuumasin, että lenkkeilijään ne eivät kiinnitä huomiota, joten vedin juoksuhousut jalkaan ("apua reidet näkyy") ja kuulokkeet korville ja hölkkäsin vähän. Kunto on jostain kumman syystä rapistunut sitten yläasteaikojen.

Sissi ei ole ihan yhtä läheisyydenkaipuinen kuin Myrsky ja Riesa. Tulee sekin puskemaan ja rapsuteltavaksi, ja kiipesi kerran syliinikin, mutta usein tyytyy tarkkailemaan vähän kauempaa.

Riesa on onnellinen, kun saa viettää maalaiselämää iskälässä. Vaikka on sillä minua ikävä, huomaan sen! Taatusti on! Se on ihan touhussa aina kun menen iskälään käymään. Eivätkä ne Myrskyn kanssa jaksa enää uhota toisilleen, jos nyt ei aivan lämpimät välit ole, niin sietävät ainakin toisiaan.

Ja Myrsky on kuningas.

Kisupläjäyksen jälkeen takaisin valitukseen:

En ymmärrä tätä oloa. Näitä oloja. Mikä ihme tässä mättää. Alan kallistua sille kannalle, että haen kuitenkin sitä tuettua asuntoa. Pesin hampaita kolmelta yöllä, katsoin peiliin ja tuumasin, että en minä ihan omin nokkineni pysty. Myönsin sen nyt. En minä aivan yksin onnistu kuntoutumaan. En minä ihan ilman apua jaksa pitää elämää yllä.

Mutta voi helvetti kun pitäisi muka jotenkin muuttaa täältä sinne. Auttakaa joku. En pysty.



Miksi blogiin kirjoittaminen on ollut viime aikoina niin hävettävää ja vastenmielistä? Varmaan tämän iänikuisen valituksen takia. Ja kun en loppujen lopuksi uskalla kertoa kaikkea mitä haluaisin, enkä jaksa vastata kommentteihin, enkä tahdo edes laittaa kuvia. Joten mitä itua koko hommassa. Voisin pitää taukoa vaikka.