Helsinki Lolita Convention 2015

Flickr suostuu tänään toimimaan. Joko nyt kertoisin Helloconista?

Olin lauantaiaamuna hyvissä ajoin hereillä ja laittautumassa, itse asiassa olin täysin valmis lähtöön kahtakymmentä vaille kymmenen, mutta sitten jäin tutkimaan Helsingin karttaa ja en minä edes tiedä. Loppujen lopuksi olin metrossa vasta vartin yli kymmenen, ja saavuin Glorialle sopivasti myöhässä puolen aikoihin. Eipä se mitään, paitsi että meni kyllä ShaDow:n rengasesitys ohi. Näin sen kumminkin videolta myöhemmin. Hyvä aamu ja kunnialla suoritettu metroreissu, päivän ensimmäinen ahdistuseste ohitettu, papukaijamerkki!

Tämän kuvan vohkin Jennin blogista

Aamupäivällä oli photoshoot-työpaja aloitteleville malleille tjsp. Teasea oli ilmoittautunut sinne ja kysyi, tulenko myös. En ollut ottanut mitään selvää työpajoista etukäteen, mutta listaan pystyi vielä kirjoittamaan nimensä, joten lähdin mukaan. Se oli ihan hauskaa, kuvaaja ohjeisti poseerauksen kanssa, ja ehti siinä jutskailla muutaman tyypin kanssa odotellessa, kun jokaista kuvattiin erikseen hetki. Saan niitä kuvia sitten jossain vaiheessa ja laitan blogiin myös.

Huomasin jo heti tuossa tilanteessa, että vou, olenpas pirteällä ja puheliaalla päällä, mitä tämä oikein on. En ehtinyt lainkaan hidastaa miettimään, vaan rupattelin ja höpsöttelin menemään. Päivän toinen ahdistuseste ohitettu, papukaijamerkki!


En siis todellakaan kuvannut yhtään mitään koko hemmetin conin aikana. Yksinkertainen syy lienee se, että oli ihan liian hauskaa ja jännää, ei ehtinyt miettiäkään mitään kuvaamista! Minusta ei siis vielä ole olemassa mitään oikeita asukuvia, mutta kävin toki kuvauspalvelussakin, joten kyllä niitä sitten on. Harmittaa vain, kun en tullut ottaneeksi yhteiskuvia kenenkään kanssa, joita kävin porisuttamassa.

Onpahan sentään muut ottaneet meistä Oulun tyypeistä! Kiitos niille kaikille, olivat ihastuttavaa seuraa <3

Teasean miesvahvistus otti kuvan

Hyvin usein, jos minusta ottaa tilannekuvan, teen tuon apinailmeen. Se on perus ilmeeni kai. Mutta teen sen vain silloin, kun olen iloinen.

AINOA itse ottamani kuva.

Pian pääsinkin tervehtimään vihdoin livenä Milkyoolongia, ja sovimme Unssitreffit myöhemmäksi. Sopivasti ihan Glorian lähellä oli Unssi, jonne kipitimme ilman takkeja hyytävässä tuulessa, hyrrr.

Pahoittelen ihan kamalan kökköä ja epäedustavaa kuvaa!

Ei edes hermostuttanut istuskella jutskailemassa Katkan kanssa, vaikka ensimmäistä kertaa livenä nähtiinkin, ja yleensä hermoilen näissä tilanteissa. Oli oikein mukavaa. Ja siinä meni kolmas ahdistuseste, papukaijamerkki!

Ezeeiltä vohkittu kuva, koska kaimakuva pitää aina olla

Jossain vaiheessa iltapäivää käväisin mäkkärissä, koska kaikki muut olivat jo käyneet ravintolassa syömässä aiemmin, jolloin minulla ei ollut vielä nälkä. Hermoilin jo etukäteen sitä, että mitähän sinä päivänä söisi, ettei verensokerit laske, mutta ettei myöskään alkaisi mekko ahdistaa. Onneksi mäkkäristä sai jonkin pikkuisen kanawrapin ja smoothien, juuri sopiva ateria. Taas yksi ahdistuseste ohitettu kunnialla, papukaijamerkki!

Kannoin kassissa mukana myös vesipulloa, soijakaakaota, paria satsumaa, välipalakeksejä ja karkkia, ja hyvä niin. Missään vaiheessa ei tullut huono olo, missään vaiheessa ei alkanut ahdistaa. Pari kertaa kävin ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, koska Glorialla oli varsin kuuma ja iltapäivän edetessä ilma meni tunkkaiseksikin. Mutta ei silti tullut huono olo! Peruukki ei alkanut kiristää, vaatteet eivät alkaneet puristaa, piilarit eivät kuivuneet ja irtoripset eivät kutisseet. Pääkoristekin pysyi kuumaliimalla kasassa. Voisiko paremmin olla? Siinäpä vielä ahdistuseste, ohi meni, papukaijamerkki!

Tämäkin Teasean kuva

Ja tämä taitaa olla kanssa sen miesvahvistuksen ottama

Oululolien ryhmäkuva. Kyllä se professional kuvaaja otti omallakin kamerallaan meistä yhteiskuvia, niin niitäkin näette sitten joskus.




Loput kuvat olen ottanut täältä.

Ihastelin tuota tyyppiä nukkensa kanssa, kävin kehaisemassa, itse tehdyt mätsäävät mekot ja kaikkea. Tässä näkyy myös vähän, miten paikkaa oli koristeltu teeman mukaan, joka oli sirkus ja karnevaalit. Popkornia en kyllä syönyt yhtään, ei tehnyt mieli.

Minulla oli mustavalkoraidallinen mekko, ja samantyyppisiä näkyi muutamalla muullakin, sopivathan ne teemaan. Tuumailinkin, että olisi hauska kerätä ne kaikki yhteen ja ottaa meistä mustavalkoraitaisten yhteiskuva. En kuitenkaan jaksanut alkaa moiseen.

Kunniavieraat Angelic Prettylta lavalla, Asuka ja Maki (menikö oikein päin?). AP ei kuulu lemppari brändeihini, mikä oli tällä kertaa ihan hyvä. Minulla ei olisi ollutkaan rahaa shoppailla niiden myyntipöydässä!


Seuraavaksi kuvat kolmesta lempiasustani suunnittelijoiden näytöksessä.

Nyt kun vielä muistaisi, miltä mikäkin asu oli.


Ja jokunen kuva Carnival of Decadence -näytöksestä. Se oli aika eeppinen.

Loppuun Susanna oli laatinut tanssinäytöksen. Upea päätös upealle päivälle!

Voisin yrittää jotain selittää tunnelmista. En oikein tiedä miten.

En ole koskaan elämässäni, oikeasti ikinä, ollut yhtä sosiaalinen ja jutellut niin monen ihmisen kanssa saman päivän aikana. En ole koskaan missään ikinä tuntenut oloani niin tervetulleeksi ja joukkoon kuuluvaksi. Ei käynyt mielessäkään mitkään ulkopuolisuuden tunteet, tai pelot siitä, että minua ei hyväksytä. Asuani tultiin jopa kehumaan, erityisesti eräs ihana violettitukkainen kehui niin vuolaasti, että meinasin itkeä. Niin moni tilanne, joka minua normaalisti ahdistaisi tai ainakin jännittäisi, meni ohi kepoisasti ja iloisesti. Tältäkö tuntuisi elää ilman ahdistusta?!

Ero kahden vuoden takaiseen edelliseen coniini oli suuri. Silloin en tuntenut ketään enkä uskaltanut liittyä joukkoon tai jutella muille. Silloin vietin koko päivän yksin ja olin ihan poikki ja lopussa illasta. Tällä kertaa olin pitkälle iltaan ihan tärinöissä, ja jopa jaksoin lähteä serkkujen seuraksi pubiin pariksi tunniksi. Toki itse join siellä vain kokiksen, eikä olo ollut enää laisinkaan niin yhteisöllinen siellä kaljoittelijoiden keskellä, mutta serkut olivat kivoja. Lähdin kylläkin asunnolle nukkumaan, kun ne vielä jatkoivat johonkin keskustaan. Olin silti liikkeessä kuutisentoista tuntia putkeen, mikä lienee henkilökohtainen ennätykseni. En ole koskaan kokenut sellaista energiamäärää.

Normaalisti sosiaalisuus uuvuttaa minut hyvin nopeasti ja aivan loppuun, eikä ollutkaan ihme, että olin sunnuntaina melko poikki. Mutta en läheskään niin poikki, kuin olin uumoillut. Menimme kylästelemään, ja vähän siinä sunnuntaina kyllä ahdisti ajatus toisesta junayöstä, enkä ollut ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, ja yhdessä vaiheessa piti hetki maata vierashuoneessa pidätellen itkuakin, mutta noin niinkuin kokonaisuutena yllätin itseni.

Maanantaiaamuna kotiin päästessäni nukuin muutaman tunnin, ja vietin pari päivää tiukasti neljän seinän sisällä ypöyksin. Mutta en edelleenkään ollut niin poikki, kuin olisin odottanut. Itse asiassa aloin jo saman tien suunnitella uutta Helsingin matkaa, kun pääsin vihdoin jyvälle siitä, mikä siinä kaupungissa on hienoa...


Toivoin, että Hellocon olisi vuoden kohokohta, ja sitä se toden totta oli. Ehdin kevättalvella jo vaipua epätoivoon, koska rahanpuute, mutta onneksi silti pääsin lähtemään. Siitä iso kiitos emolle, joka maksoi junalippuni! Ja suureksi onnekseni olin onnistunut säästämään ihan pikkuisen, jotta sain jotain kotiin tuomisiakin sieltä kuitenkin. Mutta minulla ei näköjään ole niistä kelvollisia kuvia, ja nyt on jo liian hämärää ottaa. Huppista.





Suurensuuri kiitos conin järjestäjätiimille! Tulen ihan taatusti ensi vuonna, järjestän sen vaikka mikä tilanne olisi, koska on se vain sen arvoista!




Ja arvatkaa, iskikö siellä upeiden asujen keskellä lolitakuume? Pakko yrittää säästää uutta mekkoa varten...