"Maailmankaikkeus on niin suuri ja maailma niin hirveän pieni ja kurja"

Yritin aloittaa postausta Helloconista, mutta jostain syystä Flickrissä oli tapahtunut kummia, ja huomasinkin heti, että kärsivällisyyteni oli lopussa ennen kuin se ehti alkaakaan, joten jätin koko homman sikseen tällä kertaa. Ehkä sitten kun on energisempi olo. Ei minulla kyllä vieläkään ole paljonkaan kuvia sieltä conista, mitä nyt jokunen, jonka olen sieltä täältä kähveltänyt. Laitan kyllä sitten kuvien alle kyllä nimet että kuka otti. Mutta en jaksa odottaa viikkotolkulla virallisia kuvia, joten jospa huomenna saisi kerrottua siitä sitten jotain.

Mutta ei nyt.

Kello on 01.23 ja nukkumaankin voisi mennä. Emo ja veli olivat täällä viime yön, tulivat kanssani purkamaan parvisängyn ja pakkaamaan ja siivoamaan, sensellaista. Nyt täällä vasta ankeaa onkin, seinät kaikuvat. Joka paikka on vain täynnä laatikoita, patja mahtuu lattialle sinne jonnekin väliin. Pyykkikonekin on nyt tässä olohuoneessa poissa tieltä, että sai siivottua vessan kunnolla. Pesen pyykkiä seuraavan kerran sitten muuton jälkeen. Olisin kyllä ihan mielelläni lähtenyt nyt jo sinne Rovaniemelle, mitä minä täällä vielä kaksi viikkoa kökin. Haimme koulustakin jo työni pois. Mutta ensi viikolla on lääkärinaika, ja hoitajalla pitää vielä käydä myös. Öyh. Tällä kertaa ei oikeastaan ihan hirveästi ahdista ja stressaa etukäteen muutto, olen yrittänyt miettiä mahdollisimman paljon kaikkea muuta.

Aina kun tulee kurja olo jostain, ihan pikkuruinen paha mieli ihan pikkuruisesta typerästä jutusta (esim siitä kun liimasin vahingossa hienon tarran tyhmään paikkaan ja nyt se on siellä forever), läikähtää musta vesi jossain kylkiluiden takana. Sitten en pysty enää keskittymään mihinkään. Omituisen sellainen... hmm... häilyväinen olo. Veitsenterällä koko ajan. Pienikin tuulenvire ja fiuuuu.

Niinkuin yhtenä iltana kun veli sanoi fb:ssä jotain vähän tyhmää, niin kaikki tyhmä mitä se on ikinä minulle sanonut läiskähti tulvana mieleeni ja sitten olikin monta tuntia kauhea adrenaliini suonissa, pumppu hakkasi, pää pyöri, ajatukset junnasivat, itku ei halunnut loppua, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Lopulta kaivoin esille Muumipeikko ja Pyrstötähden, kun hämärästi kesken kaiken tajusin, etten ole ikinä lukenut sitä, vaikka se on ollut hyllyssäni aina. Sitten rauhoituin ja pulssikin laski, pääsin lopulta nukkumaan.

En taas osaa sanoa, mistä nämäkään uudet tuntemukset nyt sitten johtuvat. Sellaiset käsittämättömät tunnevirrat pyyhkäisevät yli ihan yhtäkkiä yllättäen ilman varoitusta, kuten vaikka äkkinäinen muistamisen hetki siitä hienosta tarrasta joka on ihan väärässä paikassa, ja mikä vahva pettymyksen tunne. Kesken hampaidenpesun jokin hemmetin vakava päätös jostain asiasta, koko elämästä, niin voimakas tunnelataus. Ja sitten ei pysty keskittymään ollenkaan enää siihen mitä oli tekemässä, ei pysty pesemään hampaita kunnolla puhtaiksi, ei pysty katsomaan Youtube-videota loppuun saakka, ei pysty lukemaan kirjan lausetta pisteeseen asti. Pakko heittää kaikki ja vain istua tuntemassa se omituisen järkyttävä uusi tunne, kunnes se on ohi.




Ehkäpä muuttostressistä kertoo eniten nyt se, kuinka jumissa vasen hartia on. Ai hemmetti. Ja vaikka täällä oli juuri kylässä J, ammatiltaan hieroja, ja emo, joka tekee intialaisia päähierontoja, niin ei muka ollut missään välissä aikaa yhtään möyhiä tuota paakkua, joka joskus on ollut toimiva lihas. Tai rypäs lihaksia.

Pallaskissasta (arokissa) olen puhunut ennenkin, mutta tässä on sellainen villikissarotu kuin Kiinanaavikkokissa (kiinanvuorikissa). Sillä on tupsut korvissa, ja sekin on vähän uhanalainen. Enjoy.


Villikissat on kivoja. Nyt mietin liikaa sanaa kissa ja siitä tuli ihan tyhmä.




Otsikko on tietysti Piisamirotan viisauksia.