This particular self

Taas on ilta ja taas tulee paha olo. Joka ilta. Viime yö oli ihan naurettava, suljin kyllä koneen yhdeltätoista, mutta valvoin silti jotain tekemässä ainakin neljään. Typerä päivä. Piti nukkua niin pitkään. Hoitaja soitti aamupäivällä, että on sairaana, ja perui ajan, joten jatkoin unia... ja jatkoin vähän lisää... ja vielä vähän...

Pushing Daisies on ihan kiva, ei kyllä sellainen AAAH OOOH LOISTAVAA kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää, ainakaan vielä, mutta tykkään. On kiva katsella sarjoja ja unohtaa. Sain minä kuitenkin jotain tehtyäkin tänään! Helloconin asu on nyt valmis, olihan se melkein valmis jo aikoja sitten, mutta piti ommella rusettia, ja nappeja nilkkaimiin ja paitaan, ja väkertää pääasiaa. Hyvä tuli. Minun oli kyllä tarkoitus tänään myös kokeilla asua päälle kokonaisuudessaan, ja tehdä meikkitesti. Pläh. En ole edes käynyt ulkona lainkaan.

Ylihuomenna lähden Helsinkiin. Siitä sen täytyy johtua, tämän olon, jännityksestä.




Mutta Limingan vanha hautausmaa on edelleen kiva.

Vietin siellä eilen luullakseni pari tuntia. Istuskelin kolmessa eri paikassa kuuntelemassa ja katselemassa, ei palellut kun oli aika tyyntä, oli oikein rauhallista ja rattoisaa, sain vain mietiskellä. Sotkin sormet pihkaan ja pörröhupparin neulasiin ja sammaleeseen.

Minulla oli mukana kvartsi, koska halusin siitä kuvia auringossa. Ja nukke, jotta sain toiseen blogiin myös kuvia. Ja kettu, ihan vain henkisenä tukena.

Mieleni teki tämän jälkeen vielä kävellä, joten matkasin Halpa-Halliin ostamaan irtokarkkia ja puuterivipan. Hyvä päivä, eilinen (paitsi yö).

Tämä päivä ei niinkään. Mutta jospa huomenna taas.