perjantai 16. lokakuuta 2015

Dearly departed

En usko että kukaan oikeasti nauttii siitä, kun valvoo koko yön. Ehkäpä teinit, jotka tekevät sitä ensimmäisiä kertoja. Ehkä jossain kolmannenkymmenennen valvotun yön kohdilla se alkaa käydä tylsäksi. Nyt saattaa olla menossa jo jokin sadas, en tiedä. En minä oikeasti halua valvoa koko yötä, luulisin. Ja oikeasti jos olisin mennyt sänkyyn ennen puoltayötä, olisin ehkä saanut unenkin. Nukkumisessa vaan on jokin juttu ihan selvästi. Ihmiset, joita ahdistaa ja joilla on paljon ongelmia, he tuntuvat valvoskelevan usein. Vaikuttaa siltä, niinkuin sille ei olisi mitään järkevää syytä, mutta on sille. Se vain on hankala selittää.




Olen tekemässä karkkivaihdon erään jenkeissä asuvan nettikamun kanssa. Saan halloween-namusia, ja kamuli saa nastya salmiakkia ja maailman parasta Fazerin suklaata, muun muassa. Hyvä diili. Aika kalliiksihan se lopulta tulee, erityisesti postikulut, mutta se on sen arvoista sitten, kun oma paketti saapuu. Haikailen yhä kaksi vuotta sitten halloweeniksi saamani namupaketin perään. Sese vasta oli elämää.

Pääsen ehkä sittenkin vielä käymään siellä puutyöryhmässä, yksi ohjaaja vei minut viime maanantaiaamuna yhtäkkiä yllättäen, kun soitin sille valittaakseni siitä oman ohjaajani tuuraajatyttösestä. En tykkää siitä. Onneksi oma ohjaajani tulee ensi viikolla takaisin. Sitten sen kanssa pitää jutella, josko saisin maanantaisin kyydin puutöihin, voin ihan hyvin kävellä takaisin. Jaksoin taas ihan pikkuisen innostua siitä jännästä projektistani, kun sain sen nyt hyvin alulle. Pitää ensi viikonloppuna hakea iskältä lisää puuta.

En olekaan käynyt iskälässä moneen viikkoon. Ahdisti se juttu, josta olen maininnut, ja sitten on ollut hommaa. On niin ankea olo, ettei haittaa oikeastaan yhtään vain mököttää kaupungissa kämpällä. Pöh ja pah. Mutta huomenna pitäisi kyllä lähteä sinne, jos veli ei mene niin jollakin muulla kyydillä. Haluan nähdä mummoakin, olen nähnyt mummosta kaksi kertaa unta viikon sisällä. Siellä voi käydä kylässä matkan varrella.

Pakko kertoa unesta: Mummo ja veli olivat viettäneet joulua yhdessä, ja unessani mummo kertoi minulle elävästi tarinaa siitä, kuinka he olivat bilettäneet ja vetäneet amfetamiinia ja iskä oli joutunut vain kokkaamaan niille. Mummo siinä valitti, kuinka iskä oli tehnyt ihan liian vähän ruokaa. Ja sitten niillä oli ollut jokin jännä tilanne ja siitä oli ollut hankala selvitä amfetamiinitöhryissä ja jotain sellaista. Mummo selitti ihan tohkeissaan ja naureskeli koko ajan ja minä olin hämmentynyt.

Sellaista.

Nyt tuntuu ihan typerältä kun tämä postaus on jo näinkin pitkä enkä ole vielä kirjoittanut oikein mitään enkä enää muista mitä itse asiassa tulin kirjoittamaan ja miksi ja pitäisikö tätä vielä jatkaa vai antaa olla jo.

Elämä on niin tyhjää ilman kisua. Kaipaisin myös hevosten seuraa, olisi mukava jos jossain lähellä olisi jokin heppapaikka missä saisin käydä eikä tarvitsisi ressata sinne menemisestä (yeah right eipä vissin) eikä aloittaa mitään ratsastustunteja, saisi vain hengailla tallilla, ja siellä olisi tallikissoja ja hauvakin. Mutta en ikimaailmassa uskaltaisi mennä minnekään kysymään että saako täällä hengailla, enkä uskaltaisi kysyä saako tänne tulla lapioimaan kakkaa ja rapsuttelemaan tyyppejä. Olen mietiskellyt tällaista hengailutallia jo muutaman vuoden. Limingassakin oli sellainen tallipaikka ja kävelin siitä kerran ohi ja tiesin etten ikimaailmassa uskaltaisi mennä sinne sanomaan mitään. Huoh. Elämä on ihan liikaa minulle.




Kävin viime yönä läpi jok'ikisen kirjanmerkkini, joita olen tallennellut vuosien mittaan. Pelkästään imdb:ssä oli merkattuna yli sata leffaa ja sarjaa, jotka pitäisi kai joskus katsoa. Lisäksi oli ihan jäätävä määrä reseptejä ja nettikauppoja, jokunen sarjakuva ja muuta sellaista. Ei hemmetti.


4 kommenttia:

  1. On se valvominen ihan jees, jos on jotain tekemistä, vaikka laneissa. Unettomana pyöriminen on kyllä paskaa, väsyttää, mutta ei vaan nukahda. Tollanen eläintenrapsuttelupaikka olis kyllä ihana! Oioi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, valvon aina yksin, joten tämä lausunto perustui siihen olettamukseen, että kaikki valvoo ypöyksin :D Onhan se hyvässä seurassa toki ihan eri asia!

      Pääsisipä vaikka ratsastusterapiaan tai jotain. Yyh miksi kaikki on niin kallista.

      Poista
  2. Voih, kissoja kyl tulee aina ikävä ; _ ; Itteki ikävöin omaa kissaa joka jäi Vesannolle kun Stadiin muutin, yhyy ei voi edes soittaa sille!

    Ja hei tosi söpö tää sun blogin tausta! *_* <3

    http://ganbattedesuka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin aina että voispa kisuille soittaa! Joskus kun Riesa on ollut isällä hoidossa, isä on mennyt sen luo puhelimen kansa ja olen sinne huudellut "kisukiiiisuuuu" ja sitten isä nauraa, kun Riesa kattelee ympärilleen kummissaan. Eli melkein sain soittaa kisulle. Eipä ole vieläkään poikaa näkynyt, minne lie seikkailuun joutunut.

      Kohta pitäis kai jo vaihtaa tausta talvisempaan tai jotain :/ Muttakun tämä on kiva!

      Poista

Penni ajatuksistasi.