Tein pitkästä aikaa yhtäkkiä hetken mielijohteesta jonkinlaisen videontapaisen pätkän. Siinä ei tapahdu mitään, kuten ei koskaan minun videoissani. Se myös loppuu hämmentävästi.
Mutta siinäpä on. Unohdin, että kameralle höpötteleminen on ihan mukavaa ja rentouttavaa.
Olen yrittänyt kirjoittaa jutskasta jota olen mietiskellyt viime aikoina, mutta en ole jaksanut keskittyä. Jospa sitä tekstiä suoltaisi tässä ihan lähipäivinä.
Nyt lähden uudestaan mielenterveystoimiston neuvojatädille sumplimaan opintolainan takaisinmaksua. Kelajutut ovat ihan käsittämättömiä ja olen vahvasti pihalla kuin lumiukko, onneksi on tätejä jotka osaavat auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi.