Ich will dich weinen sehen

Toissapäivän kuvia.

Keijukaismeininkiä tai jotain.

Ensimmäiset värilliset piilarini. Eivät kovinkaan ihmeelliset, koska tosiaan tarvitsen vahvuudet. Lensonista tilattu, sieltä ei saa niitä hienoja vahvuuksilla. Ehkäpä ensi kerralla tilaan jostain muualta kunnon circlet.

Ovat ne kumminkin kuulemma pelottavat.

Täytyy nyt pitää niitä ahkerasti kuukauden ajan.



Tänään kuntoutuksessa:

"Tykkääks zombeista ja death metallista?"
"Nääh, mie tykkään ihmissusista ja black metallista."
"Jaa, no ei meillä sitte ole tulevaisuutta."

Tänään oli menopäivä, käytiin napapiirillä katsomassa turisteja.

Avaruuskalsarit, kuukengät ja hitsaajan lasit. Taas tuo etusormi sojottaa.

Piti olla kylmä päivä, kahtakymmentä luvattiin, joten pukeuduin kunnolla. Sitten olikin vain kymmenisen astetta pakkasta, ja läkähdyin. Taas kerran.

Muuten oli hieno päivä. Vaikka tuo zombiedeathmetal-tyyppi olikin aika karu. Onneksi ei koko päivää tarvinnut hengailla sen kanssa, vaan paljon paremmassa seurassa. Joulupukkia en nähnyt, kuka hullu nyt sinne jaksaa jonottaa. Varsinkin kun turistit tuppaavat usein haisemaan vahvasti parfyymille. Sen sijaan ostin itselleni ylikalliin joululahjan, huppista.

Kylymä

Viime sunnuntailta paljon kuvia.

Kiipesin navetan katolle

Oli oikein kaunis, aurinkoinen ja kylmä päivä. Onneksi olimme päättäneet lähteä lauantaina laittamaan verkkoja jään alle, siinä kesti koko päivä ja jäädytin varpaani, eikä kuitenkaan ollut kuin viitisentoista astetta pakkasta. Sunnuntaina olikin sitten -25. Hyvä siis, ettei jätetty verkkohommaa sunnuntaille, ei siellä olisi tarjennut. Otin sieltä järveltä jotain videota, mutta ei siitä oikein tullut mitään.

Party hard

Järjestin tänään teekutsut. Kutsuin paikalle itseni.

Leivoin teeleipiä, haudutin vihreää teetä ja asettelin tarjolle suklaata ja joulusuukkoja, sekä lempparisiideriäni piknik-viltille olohuoneeseen.

Puin vielä päälle uuden sievän mekkonikin. Taustalla tunnelmaa luomassa oli tietenkin asiaankuuluvaa musiikkia.

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, kun veli on tehnyt minulle akupunktiota nyt kolme kertaa. En ole ihan varma auttoiko se nukkumiseen, vai vaikuttiko siihen jokin muu, mutta nyt olen nukkunut hyvin jo kolme yötä putkeen, joten en valita. Viime keskiviikkona sain neuloja korviin, päähän ja niskaan, sitten lauantaina selkään, ja eilen vielä uudestaan selkään.

Kylläpäs tatuointi on haalistunut.

Turhuus

En jaksa tehdä oikeaa postausta, enkä jaksa etsiä mitä haasteita olen saanut joskus joltain, ei mitään muistikuviakaan niistä, joten otin vain tämän tumblr:sta ajan kuluksi.

1. First thing you wash in the shower?
- Hair

2. Are you more of a coffee or alcohol drinker?
- Neither

3. Would you kiss the last person you kissed again?
- NO

4. Do you plan outfits?
-Yes

5. How are you feeling RIGHT now?
- Not that good

6. Whats the closest thing to you that's red?
- My chair

7. What would you do if you opened your door and saw a dead body?
- Get confused

8. Tell me about the last dream you remember having?
- Lots of action and adventure

9. Three of your current feelings?
- Disappointed, tired, lonely

10. What are you craving right now?
- Something fatty and salty

11. Turn ons?
- Can't think of any

12. Turn offs?
- Douchebaggery

13. What comes to mind when I say cabbage?
- Green

14. When was the last time you cried? Why?
- Maybe a few weeks ago. Frustration I guess.

15. If you could be a superhero, who would you want to be?
- A badass creature from outer space with an awesome superhero costume

16. Did the one person who hurt you most in your life apologize?
- No

17. Do you bite into your ice cream or just lick it?
- Both

18. Favorite movie ever?
- The Company of Wolves perhaps?

19. Do you like yourself?
- Yes

20. Have you ever met a celebrity?
- Not really

21. Could you handle being in the military?
- Perhaps

22. What are you listening to right now?
- Die Verbannten Kinder Evas

23. How many countries have you visited?
- 5

24. Are your parents strict?
-No

25. Would you go sky diving?
- Yes

26. Would you go out to eat with George W. Bush?
- I can't think of a reason not to, especially if he'd pay

27. Whats on your mind right now?
- A stressful thing

28. Is there anything you want to say to someone?
- Yes! A lot of things to a few different people

29. Have you ever been in a castle?
- Yes

30. Do you rent movies often?
- No

31. Whats your zodiac sign?
- Aquarius

32. When was the last time you had sex?
- Ugh, that's none of your business

33. Name five facts about yourself.
- I love ice cream
- My knees hurt sometimes
- When I scribble something on a piece of paper, it's usually a werewolf woman
- I can write with my both hands, but prefer the left one
- The middle finger of my right hand pops when I bend it

34. Ever had a near death experience? If so, what happened?
- No, I don't think I have

35. Do you believe in karma or predestiny?
- I'm not sure. Maybe a little.

36. Brown or white eggs?
- Doesn't matter to me

37. Do you own something from Hot Topic?
- No

38. Ever been on a train?
- Probably hundreds of times

39. Ever been in love?
- I don't know. I guess not then.

40. If you were paid 1 million dollars to spend the night in a supposed haunted house, would you do it?
- Yes

41. If you could trade places with any person living or dead, who would you trade places with?
- No one

42. If you could shorten your life expectancy by 10 years to become more attractive, would you do it?
- What the actual fuck?! NO

43. Whom do you admire and why?
- People with skills

44. What was your favorite bedtime story as a child?
- I guess there was no favourite, I liked them all

45. You’re walking down the street, you come across a burning building. A woman says her baby is trapped inside, what would you do?
- "Why did you leave your freakin' baby you eeediot?!"

46. If you could choose the future profession of your son or daughter, would you?
- No

47. What was your best experience on drugs or alcohol?
- A few years ago, with my best friend, we had many good experiences with both

48. What was your worst experience on drugs or alcohol?
- Ugh, there are too many

50. As your walking down the street you find a suitcase full of money sitting next to a parked car, would you take it?
- How'd I know it's full of money before seeing a suitcase and getting nosy and opening it? Well yeah, after going into that much trouble only to find loads of money, I'd still be too scared to take it. Probably drug money. You know, True Romance?

51. If you found that a close friend has AIDS, would you still hang out with them?
- DUH what even are these questions seriously?

52. In front of you are 10 pistols, 5 of which are loaded. If you survive you’d receive 100 million dollars. Would you be willing to place 1 to your head and pull the trigger?
- Nah

53. How old were you when you lost your virginity?
- That's none of your business

54. Do you believe in ghosts, werewolves or vampires?
- Ghosts definitely, others maybe

55. If you could live forever, would you want to?
- I used to, but now I'm not so sure

56. Which fictional movie character most resembles who you are?
- Oh boy, I'd like to know!

57. If you could go back in time, which time period would you visit?
- 1980's

58. If they were to televise a live execution, would you watch it?
- Yes!

59. If you could be the president of the USA, would you be willing to do it?
- That'd be horrible and awesome at the same time. Maybe

60. If you could choose the sex of your unborn child, would you want to?
- No

61. Would you rather live longer or be wealthy?
- Long life

Olipa hyödyllistä ja kehittävää.

Huomennakaan ei ole kuntoutusta, koska ohjaajat poissa ja tuuraajaa ei saatu. Taas yksi tylsä päivä tulossa. En jaksa kirjoittaa tänne, vaikka olisi kuviakin, en tiedä vieläkään mitä sanoa. En uskalla sanoa mitään. Nyt olen sentään nukkunut jo kahtena yönä peräkkäin ihan hyvin. Muuten vieläkin ahdistaa, tai jännittää, mutta jännittäminen on muuttunut jo oikeastaan ahdistukseksi. Voisin kirjoittaa. En.

Set the monsters free

En oikein voi kertoa mitään, tai en ainakaan tiedä mitä sanoa. Jännittää. En saa nukuttua kunnolla. En ole syönyt kunnolla.

Ainakin tukka on smaragdinvihreä.

Palovamma, verhojen vaihto, nuken kustomointi, tanssia ympäri kämppää, paljon jäätelöä, paljon musiikkia, paljon meikkiä, päätöksiä ja niiden pyörtämistä, jouluasioita, Kela-asioita, ja huomenna kuntonyrkkeilyä.

Fyysinen paha olo ja levottomuus koko päivän koska jännittää. Inhoan jännittämistä.

Kaivoin esille punaisen kynsilakan, ties kuinka monen vuoden jälkeen.

Arvatkaa mikä aika vuodesta nyt on. Persimon-aika! Vihdoinkin! Aina kun näitä näkee kaupassa ensimmäistä kertaa marraskuussa, on ihan mielissään. Minulla oli yksi tänään kuntoutuksessa eväänä, ja siellä kyllä ihmeteltiin että mitäs hiivattia minä oikein mutustan.

Persi-nomnom.

Jos kirjoittaisin kirjan elämästäni, sen nimi olisi "Paljon". Muistelin M:n "Plakin synty"-kirjaa.

jutskia

And at the gates the trumpets rang

Suunnittelin kirjoittamista minulle hyvin tärkeästä aiheesta, musiikista. Ja tällä kertaa erityisenä painona Black metal. Ihan vain siksi. Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo viikkokaudet, mutta parempi myöhään jne. Jos aihe ei kiinnosta, tästä tuskin löytyy mitään mielenkiintoista luettavaa, skippaaminen on siinä tapauksessa ihan suositeltavaa.

Last.fm-profiilistani näenkin helposti, miten eri musiikkigenret jakautuvat kuuntelussani nykyään. Ennen se oli täynnänsä metallia, moninaista, mutta nykyään kärkeen ovat paahtaneet darkwave ja gothic rock ja sensellaiset kaverukset. Nautin edelleen oikean hetken tullen yhtä lailla doom tai folk metallista siinä kuin ennenkin, mutta bläkkis on se the thing, joka - vaikkakin vähentyneenä - ei koskaan menetä paikkaansa synkeän sydämeni spesiaalissa sopukassa (sano nuo neljä sanaa monta kertaa nopeasti peräjälkeen). Ja miksikä?

No huhhuh, mitähän tästä osaisin kertoa.

Minulle ei kelpaa ihan mikä tahansa bläkkis. En jaksa kuunnella sellaista pelkkää mättöä, aivan samalla tavalla kun en jaksa kuunnella kauheaa kitaran tilutustakaan. Monesti minun lempibändeissäni onkin mukana sellaisia tageja kuin "pagan black metal", "atmospheric black metal", "symphonic black metal" tai "melodic black metal",  mistä voikin jo päätellä minkälaista minä sitten oikein arvostan. Kauhea kun last.fm on kätsy tässä hommassa, ei tarvitse arvailla että mitähän tämänkin pitäisi nyt olla. Luotan siihen, että ihmiset jotka niitä tageja sinne tunkevat, tietävät paremmin kuin minä.

Voisi väittää, etten minä mikään "oikea" blackmetallisti olekaan, kun en jaksa kuunnella sitä mättöä. En ole tr00 enkä omistautunut yhyy. En oikeastaan juuri koskaan kuuntele Mayhemia tahi Immortalia tai muita kulmakiviä, paitsi ehkä Burzumia. Minulla kuitenkin on kokoelma vanhoja CD-levyjä, joista löytyy kaikenlaista, mitä en itsekään aina muista omistavani. Tästä saamme tietenkin kiittää A:ta, jonka levyt aikoinaan perin. A oli minua suurempi metallisti (vaikka kuunteli muutakin), ja monia näistä levyistä en ole kuunnellut useisiin vuosiin, koska ne eivät vain ole minun juttuni. Siksi niiden päällä onkin näin kamala pölykerros *köh köh*. Kaikki ovat tietenkin tuoreimmillaankin 90-luvulta, siitä ilmiselvästä syystä että A kuoli -99, minkä jälkeen olen itse kerryttänyt kokoelmaa vain parilla lätyllä. En kyllä muista yhtään esimerkiksi sitä, miltä nämä kaksi Mardukin levyä kuulostavat, jotka tuolta juuri löysin.

On siellä silti ollut monta sellaistakin, joita olen kuunnellut hyvinkin hartaasti männävuosina. Bishop of Hexen on selvästi melodisempaa, siten siis minulle miellyttävämpää, ja Archives of an Enchanted Philosophy on edelleenkin yksi lempilevyistäni koskaan. Minulla ei kyllä ole sitä enää fyysisenä CD:nä, koska J on ominut sen takaisin itselleen, mutta ei se mitään, ovathan nämä oikeastaan enemmän J:n omaisuutta kuin minun. Perimysjärjestys katsokaas! Jossain vaiheessa kuuntelin aika paljon myös Dimmu Borgirin ensimmäistä levyä For All Tid, tämä on se uudelleenjulkaisu vuodelta -97. Siinäpä pari esimerkkiä.

Ihan ihka ensimmäisestä kontaktistani genreen olenkin kirjoittanut joskus ennenkin. Ihan varmasti olen. Olin ihan pikkukersa, ja A sellainen teini-ikäinen, kun katselin Dismal Euphonyn levyn kantta, vesiputousta, ja A soitti sitä minulle. En muista kovinkaan tarkkaan, mitä minä siitä silloin ajattelin, mutta jonkinlainen kiinnostus siitä ihan selvästi jäi, koska muistin sen vesiputouksen (en niinkään vesiputouksessa seisovaa alastonta naista, muistaakseni), ja jopa yhden kappaleen. Sitten myöhemmin pyysin A:ta soittamaan sen minulle. Syvällä masunpohjassa tuntuu edelleen mukava lämmin läikähdys joka kerta, kun laitan Soria Moria Slottin soimaan.

Ja tämä oli se pienen Miss Chaosin mielessä kummitellut kappale, Alvedans, esitin mielelläni soittavani mukana tuota alun huilua.

Yläasteella, muistaakseni kasiluokalla, soitin erään toisen Disman Euphonyn kappaleen koko koululle, kun joku hölmöyksissään antoi minulle vapaat kädet pitää aamunavaus. Ei oikein arvostettu. Olin tietenkin sanoinkuvaamattoman ylpeä itsestäni ja vahingoniloinen ihmisten nyrpeistä ja/tai hämmentyneistä naamoista.

Aivopesun voimaa ei pidä aliarvioida. Tästä aiheesta ei voi puhua ilman molempien veljien mainitsemista, ei vain voi.

Luonnollisesti A:n kuoleman jälkeen aivopesun taakka siirtyi J:n harteille, mutta oikeastaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun olin itsekin jo teini. Tai oikeastaanhan olin siinä vaiheessa jo mennyttä naista, eikä J:n tarvinnut edes yrittää. Aloin etsiskellä identiteettiäni, ja tutkia komeroita, A:n kirjoituksia, musiikkia, kaikkea mikä vain häneen liittyi. Tuolloin satuin kuuntelemaan, kun J kuunteli joitain näistä levyistä. Se oli varmaankin se viimeinen naula arkkuun, ja minä retkahdin.

Sain joululahjaksi stereot, kauan haaveilemani laite, ja ah sitä onnea - aikaisemmin olin omistanut vain ikivanhan kannettavan CD-soittimen. Silloin, jos oikein muistan, J päätti jättää A:n perinnön minulle, ja ohjeisti vielä kuinka levyistä on pidettävä tarkasti huolta, ei saa lainata kavereille, ei saa "roudata pitkin poikin". Minun huoneessani ripaska raikasi ja pistettiin jalalla koreasti.

Näin aloin oikein kuuntelemalla kuuntelemaan, ja muistan hämärästi kuinka tajunnanräjäyttävästi Summoning tuolloin pärähti. Jotkin asiat vain eivät muutu, ja yksi niistä asioista on Summoningin tärkeys minulle.

Tuolloin se oli tämä nimenomainen kappale.

Kuinkahan paljon minä oikeastaan nykyään kuuntelen mitään bläkkiksen tapaista? Löydän toisinaan päräyttäviä uutuuksia, kuten tämän vuoden ihastus Caladan Brood, ja muutaman vuoden takainen kotimainen löytöni Wyrd, sekä taiwanilainen Chthonic (jossa pidän erityisesti erhun käytöstä, siinä soittimessa on upea ääni, ja se tuo mielestäni jotain ihan uutta bläkkikseen). Sanoisin etteivät nämä soi minulla joka päivä, mutta ehkäpä kerran pari viikossa ainakin jotain. Erityisesti nyt, kun Summoningilta on tullut kauan odotettu uusi lätty, ja Caladan Brood on myös yhä melko uusi tuttavuus. Olisi oikeastaan mukava pitkästä aikaa etsiskellä lisää kuunneltavaa. Vinkkejä saa jättää kommentteihin.

Vaikka popitankin usein industrialin ja sensellaisen tahdissa, jokin vanhassa kunnon örinässä aina vain on. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää ääntään niin erikoisella tavalla, eihän se ole sen kummempi tehokeino kuin oopperalaulantakaan. Toiset ymmärtävät ja toiset eivät, eikä siinä sitten mitään. En tiedä, miten ja miksi sellainen suoranainen rääkyminen voi olla korviahivelevää, mutta se vain on. Tosin kaikki eivät sitä osaa, ja siinähän se hienous kai piileekin. Kaikkien lauluääni ei kuulosta hyvältä, eikä myöskään kaikkien mörkö-örinä kuulosta hyvältä. Yksi suosikeistani on Bishop of Hexenin laulaja, kun se jotenkin kähisee. Se on melkein söpöä. Niinkuin pieni mörrimöykky örisisi menemään korpikuusen kannon alla.

Joku voisi väittää, ettei bläkkiksen mukana voi tanssia, mutta se joku olisi kyllä väärässä. Minulle ei myöskään tuota mitään vaikeuksia vaikkapa värkätä nukkejen tai ponien kanssa sen soidessa. Muistan myös erään syksyisen päivän vuosi sitten, kun kävelin ulkona kokonaan pastellisena kuulokkeet korvillani, ja mitäpä muutakaan siellä soi kuin Summoning, siinä tuumasin että eipä ihan heti ulkonäöstä arvaisi. Sitten kiipesin puuhun istumaan ja kuuntelemaan. Tr00 hc metallisti, ne?

Öh, minun piti kirjoittaa vielä jotain. On tässä kyllä aika paljon tekstiä. Mitähän tärkeää minä nyt unohdin? Käytin tämän kirjoittamiseen ja muokkaamiseen hyvät pari tuntia, joten eiköhän se nyt ollut siinä.

Höööönnngääääääh

Tiedättekö sen tunteen, kun on verensokeri todella matalalla, eikä pysty oikeasti tekemään yhtään mitään? Pelkkä seisominenkin tuntuu pahalta, lihaksia pakottaa yhden kupin tiskaaminen, sen sellaista. Olen tainnut alkaa taas syömään vähän huonommin. En enää kuitenkaan laihtuakseni, mutta en oikeastaan tiedä miksi. Laiskuuttani? Tai kaamosväsymyksen takia? Tuntuu, etten ole pitkiin aikoihin jaksanut oikein panostaa ruokaan, olen tainnut syödä paljon valmiita soijanugetteja ja thaikuutioita ja äitin tykönä ja kaikenlaista lusmuilua. Nytkin kun äsken tajusin, etten ole syönyt tänään muuta kuin vanukkaan, iskin vain uuniin valkosipulivoipatongin. Kauhean ravitsevaa ja monipuolista ja ruokaisaa. Haluan kirjoittaa postauksen lempileffoistani. Olenkohan kirjoittanut sellaista ennen?

Ainakin olen nukkunut hyvin koko viikon! Paitsi tiistaina kävi kämmi ja nukuin liikaa enkä päässyt kuntoutukseen. Muuten olen herännyt oikein reippaasti, mennyt nukkumaan aikaisin, ja jopa perjantaina pääsin hienosti ylös, vaikka piti herätä jo puoli kahdeksalta. Näin se on helppoa kun on vähän uutta motivaatiota...

Olen myös lukenut harvinaisen ahkerasti, oikeastaan joka päivä on kirja kulkenut mukana, kun kerrankin on harvinaisen koukuttava sellainen! Luotin elinalicen kirjavinkkeihin, ja lainasin Ernest Clinen Ready Player One. Hyvä päätös. Siitä opuksesta löytyy kaikkea, varsinkin kun olen varsin innoissani 80-luvusta noin niinkuin muutenkin. En ole meganörtti, mutta sitä pientä uinuvaa sisäistä mininörttiäni kuitenkin lämmittää lukea kerrankin jotain vähän... hmm... erilaista. 5/5 would recommend.

Pidin patonkitauon ja nyt on masu ihan liian täynnä. Kyllä elämä on rankkaa.

Juurikasvun vaalennus eilen äitin kanssa, pelletukka.
Pyöreät silmät O.O

Erittäin upea välivaihe.

Tämän illan projekti, sinistä ja turkoosia taas.

Jipii!

Nyt kello on vaikka kuinka paljon, aika mennä taas nukkumaan. Täytyy kai keksiä huomenna jotain tekemistä, ettei tule yhtä tylsä päivä kuin tänään.

Kuten voitte todeta, olen lisännyt blogiin tagit. Kulutin tänään aivan liian kauan aikaa mokomaan hommaan, kun lisäsin melkein kaikkiin vanhoihin postauksiin tagit. Toivottavasti arvostatte vaivannäköäni nyt.

Little black riding hood

Tänään olin Nazgul. Ikivanha musta kaapu, jonka mummo joskus ompeli A:lle larppausta varten. Pidän sitä tallessa, se on oikein kätsy toisinaan. Esimerkiksi tänään kun oli tarve piilotella hupun alla, ja ehkä vähän säikytellä ihmisiä. Molemmissa onnistuin melko hyvin. Päivä itsessään oli ihan hyvä, vaikka vaikutinkin ehkä masentuneelta huppuni varjoissa, ainakin jotain sellaista kommenttiakin sain. Väsytti vain. Mutta toisaalta oli ihan pikkuisen jännittävääkin.

Pöö

Kyllä, olen kulkenut julkisella paikalla ankeuttajan/viikatemiehen/sormusaaveen näköisenä ihan tavallisena torstaina. Suosittelen.

Odotan jo ihan innoissani, että pääsen ihan kohta sänkyyn peiton alle lukemaan ja sitten nukkumaan. Vihdoinkin! Vilkuilin jo viideltä kelloa ja ähkäisin, vielä niiiin monta tuntia ennen kuin on lupa nukkua. Tällä kertaa olen menossa kuntoutukseen perjantainakin, vaikka yleensä en.

It was glamour

Tänään - tai siis eilen - on tullut kuluneeksi 14 vuotta siitä, kun veli otti oman henkensä. Uskomatonta, kuinka siitä voi olla jo niin monta vuotta. Reippaasti yli puolet elämästäni. Kuuntelin illalla äitin luona kun äiti ja J muistelivat, millainen A oli ollut lapsena. Kateuden pisto. Miksen minä saa muistaa niin selvästi, millainen hän oli. Muistan lähinnä A:n viimeiset vuodet, ja niissä on paljon kurjaa muistettavaa. Melkein tuntuu siltä, kuin se koko ihminen lipsuisi minulta pois, vuosien vieriessä ja muistojen haaletessa, siitä on jo 14 vuotta...

Aina voin kuitenkin lukea A:n kirjoituksia, katsella kuvia ja esineitä, kuunnella musiikkia, niitä ei minulta voi kukaan ottaa pois. Eikä sitä unta jonka näin viime vuonna. Se on minun ja vain minun.

Voin minä postata asukuviakin. Käytiin äitin kanssa kirpparilla, löysin harmaan mekon ja pikkuisen lepakkopehmon ja samettipussukan tarot-korteilleni.

Nukkumaan olisi taas kerran mentävä. Piru kun joka ainoa yö pitäisi nukkua! Kuka hullu nyt sellaista jaksaa. Kaipa se tästä täytyy raahustaa sänkyä kohti.

Fairyland

Olen selvästi enemmän tummiin väreihin ja synkkyyteen ja teatraalisuuteen taipuva, siitä ei ole epäilystäkään. Siltikin toisinaan - yleensä katsottuani liikaa Peachien videoita yhden yön aikana - saan mielihalun kaivaa kaapistani sen yhden surullisenkuuluisan vaaleanpunaisen Bodylinen mekkoni, joka minun on pitänyt myydä pois jo kai kolme vuotta. En oikeasti koskaan käytä sitä. Vain sellaisina tietynlaisina aamuyön merkillisinä tunteina, kun kaikki vaikuttaa erilaiselta kuin normaalisti, sen kiskon taas päälleni. Saan leikkiä prinsessaa hetken aikaa, mutta parin tunnin päästä tahdon asun jo pois. En koskaan enää lähtisi ulos ja viettäisi koko päivää tämän näköisenä, se ei vain tunnu hyvältä eikä omalta.

Jokin siinä silti viehättää edelleenkin joskus. Lukija saa ihan itse psykoanalysoida jotain lapsuuteen haikailemista ja viattomuuden, parempien aikojen etsimistä ja lapsuuden traumoja ja fetissejä ja jonkin henkisen aukon täyttämistä tai mitä ikinä tahdotkaan, aivan vapaasti. Minä en jaksa.

Ottaen huomioon normaalin tyylini, minulla on suorastaan hälyttävän paljon söpöisiä pastellisia vaatteita, joita käytän hyvin hyvin harvoin. Miksi? Mikä niissä vetää puoleensa kirppareilla ja kaupoissa?

Siinä esimerkkinä muutama lempparini.

Toisaalta saan toteuttaa tätä sokerista, kimaltelevaa ja höpsöä puoltani muissa asioissa kuin pukeutumisessani. Kyllähän te minun ponikokoelmani ja pehmoleluni ja sensellaiset tiedätte. Mutta yhä edelleen, vaikka olen yrittänyt käsitellä ja sulauttaa keijufantasiamaailmaani siihen toiseen maailmaan, olen aivan pallo hukassa. Ärsyttävää.

Ja tässä tuli myöskin yksi niistä syistä, miksen ikinä kutsuisi itseäni gootiksi.

Tämän sekavan postauksen sai jälleen kerran aikaan nukkumattomuus. Ei mennyt ihan niinkuin piti tämäkään yö.